Taas olisi luvassa hieman neuvoja ja vinkkejä uusille laihduttaja/kunnon kohottaja -kolleegoille.
Tänään puhun ruoasta, syömisestä ja hieman laihdutuksen ajatusmaailmasta.
Ensinnäkin, jos joku teistä on lähtenyt noudattamaan jotain dieettiä, pahimmassa tapauksessa "ihmedieettiä", niin joudun nyt valitettavasti kertomaan että yhtäkään ihmedieettiä ei ole olemassa, joka saisi todella nopeasti kilot pois
pysyvästi. Puhun nyt tosiaan näistä paaston tai puolipaaston tapaisista jutuista jotka pohjautuu todella vähäisiin kaloreihin ja kestää vain tietyn ajan, oli se sitten parista viikosta pariin kuukauteen. Usein näissä syödään jotain todella yksitoikkoista, kuten kaalisoppaa tai erilaisia pussiruokia.
Ongelmana näissä on se, että vaikka niitä noudattamalla kilot alkavat karisemaan, niin kuurin loputtua vanhoihin ruokatottumuksiin palatessa, tulee kilot samaa tahtia takaisin kun ne lähtivätkin.
Monet voi nyt ajatella että kyllähän ne voi toimia jos esim. kuurin jälkeen on lähtee todella tiukkana syömään vain ja ainoastaan terveellisesti, eihän silloin paino nouse. Kyllähän se näinkin on, ja ideaalitilanteessahan tällainen paastonomainen kuuri olisikin joko alkubuustaus tai välibuustaus tai mikä tahansa buustaus
jo terveellisemmän elämäntavan tueksi ja painonpudotuksessa ns. spurtiksi.
Miksi ne eivät kuitenkaan suurimmalla osalla toimi? Koska paastolla ollaan usein liian pitkään, ja paino putoaa liian nopeasti. Pää ei pysy matkassa mukana, ja kuurin lopussa keho alkaa vaatimaan sitä ravintoa itseensä joka siltä on niin pitkään kielletty. Mukaan tulee kaiken maailman himot, ja niihin sortuu liian helposti, koska sitä on elänyt nälässä jo jonkun aikaa. Muutos on yksinkertaisesti liian suuri ja äkkijyrkkä. Sen takia paras ja varmin tapa (sekä terveellisin!) on ruokavalion muutos terveellisempään päin pikkuhiljaa, tai sopivissa mittasuhteissa.
Itse aloitin laihduttamisen jättämällä hiilarit pois. Se on tehokas ja helppo tapa pudottaa painoa, koska hiilihydraatit keräävät kehoon paljon nestettä, joka jo itsessään tuo painoa. Korvasin pastan, riisin ja perunan kasviksilla ja en syönyt enää leipää. Tätä kesti toista kuukautta, ennen kuin otin hiilarit taas normaalisti, leipää tosin vähentäen, takaisin ruokavalioon. En ota kantaa karppaamiseen tai VHH-ruokavalioon näin yleisesti, ne toimii aika monilla, mutta itse jätin sen koska en ollut valmis sitoutumaan niin pysyvästi hiilarittomaan elämään.
Ylipäätänsä kannatan elämäntapamuutosta, eli ne muutokset joita teen jotta laihdun, on sellaisia joita voin ja meinaan jatkaa koko elämän. Sen sijaan että entinen herkkusuu vannoisi jättävänsä kaikki herkut ennen kuin on päässyt tavoitteeseen voisikin harkita herkkupäivää sillon tällöin, tai vaikka kerran viikossa, jos herkuttelu on ollut päivittäistä ennen. Roskaruokien ystävä voi aloittaa jo siitä että aloittaa kokkaamaan itse ruokansa, ja syö aluksi aivan normaalisti normaalia ruokaa, eikä lähde heti salaattia ja maitorahkaa -linjalle. Ihminen toki pystyy enempäänkin, en epäile sitä, mutta miksi lähteä kiduttamaan itseään ja muutenkin asettaa itselle liian korkeat tavoitteet, jos kokemuksesta tietää että ne tavoitteet luovat epäonnistumisen ilmapiirin ja pahimmassa tapauksessa lamaannuttaa kokonaan. Kuinka monta kertaa dieetit ovat loppuneet kuin seinään yhden repsahduksen takia? Itse olen repsahtanut oman laihdutukseni aikana niin monta kertaa etten jaksa edes laskea, mutta siitä on aina vain noustu, koska ei tällainen urakka muutenkaan tapahdu päivässä, muutos ei tapahdu nopeasti niin hyvään kuin huonoonkaan suuntaan.
Tässä tuleekin asenteen ja ajatusmaailman tärkeys laihdutuksessa. Jos kiloja on kertynyt paljon täytyy vain sopeutua ja hyväksyä se, että muutos ei tule olemaan nopea. Minä tiedän kuinka rasittavaa se on aluksi, ja motivaatio meinaa loppua ennen kuin se alkoikaan, koska tuloksia ei näy. Varsinkin jos sattuu repsahtamaan kuukauden jälkeen ja menetetyt kilot ilmaantuu takaisin aivan yhtäkkiä. Minä tiedän. Näissä tilanteissa otetaan asenteesta mittaa ja katsotaan kuinka paljon sinä oikeasti haluat laihtua. Saa olla ärsyyntynyt ja turhautunut, mutta lopettaa ei saa.
Omassa projektissani ensimmäiset muutokset näkyivät suurin piirtein kolmen-neljän kuukauden päästä aloittamisesta. Itse katson edelleen välillä peiliin ja mietin että mistä ne 15 kiloa on muka lähtenyt? Minua niin turhautti ja ärsytti kun olin koko kesän juossut ja syönyt kuin pupu, ja silti mikään ei näy missään! Muut söi vain grilliherkkuja, ja kesällä elin päivästä toiseen kahvilassa työskennellen herkkujen keskellä niihin koskematta, ja minkä takia? Mikään ei näkynyt missään. Sitten tuli se päivä, kun se näkyi, ja siihen päivään saakka kun vain jaksatte jatkaa, niin motivaatiota taas löytyy jatkamiseen.
Syömisistä vielä sen verran, että monilla toimii kalorien laskenta. Pitkälle pääsee myös sillä että alkaa vain syömään säännöllisesti 3-5 kertaa päivässä sopivia annoksia, niin että kasvikset ovat pääosassa joka aterialla. Kun jokaiseen ateriaan lisää vielä proteiinia, niin pysyy nälkäkin loitolla. Itse en kykenisi laihduttamaan yhtään jos minun pitäisi elää nälässä! Ehei, ei onnistuisi.
Loppuun vielä muistutus siitä että ruokavalio on ehdottomasti kaikista suurimmassa osassa laihdutuksessa, eli ne jotka lähtevät himona liikkumaan laihtumisen toivossa, suosittelen ensin kurkkaamaan sinne keittiöön. Jos haluaa vain pudottaa painoa, ei tarvitse oikeastaan eväänsä liikauttaa. Syömiset kattaa 80 % laihdutuksesta.
Sarjan viimeisessä osassa puhutaankin sitten siitä 20 % eli liikunnasta, koska sekin on osa laihdutusta monilla, ja totta kai osa terveellistä elämää.
-Kaukaa Kaunis
kuvat: we heart it
