Sitten tajusin että siskoni on toiminut usein "kaatopaikkana" liian pienille vaatteille ja monet niistä ei ole ollenkaan ollut siskoni tyylisiä joten saan ne todennäköisesti käyttämättöminä takaisin.
Meninpä siis kaivelemaan siskon vaatevarastoja ja löysin kuin löysinkin muutaman hameen jotka julistan tavoitevaatteiksi.
Tässä ängin sen päälleni. Vaikka otti vähän vastaan reisien kohdalta, sain sen kuitenkin vedettyä lantiolle saakka, mikä on sinänsä jo ihan positiivista. Vetoketju ei taasen ollut lähelläkään että olisi mennyt kiinni.
Tämän ihanan lappuhaalarihameen/mekon löysin kirpparilta myös sen kolmisen vuotta sitten. En tykkää sovitella vaatteita joten usein ostan vaatteet sovittamatta. Niimpä ostin myös tämänkin, koska hämäännyin kokolapusta. Eihän se ollut lähelläkään sopivaa edes silloin, ja mars siskolle vaan.
Tätäkään sisko ei ole käyttänyt kertaakaan ja minä suorastaan palan halusta päästä käyttämään tätä! Jotenkin tää hamonen vaan nappaa :)
Mutta tosiaan tässä olis kuvia tästä hetkestä kun tungin itseni hameeseen. Tämä on vielä pienenmpi kuin edellinen hame, ja tämä tarvitse hieman voimaa ja vempuilua että sain sen edes tähän pisteeseen päälleni.
Kuvissa siis näkyy kuinka auttamattoman pieniä vaattet ovat. Sen takia näitä kutsunkin utopistisiksi tavoitevaatteiksi. En pysty mitenkään kuvittelemaankaan että nämä joskus sopisivat minulle niin että saisin ne käyttöön, enhän ole niihin koskaan sopinut tai niitä käyttänyt.
Molemmat hamoset jäävät siskon huomaan vielä toistaiseksi ja joulun alla kun taas pääsen siskon kaapeille otan tilannekatsauskuvat ja saa nähdä pääseekö kumpikaan hame vielä omaan kotiin majailemaan.
-Kaukaa Kaunis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! Kerro ihmeessä mitä mielenpäällä on :)