Eilen innostuin etsimään vanhoja päiväkirjojani, ja niistä halusin varsinkin löytää jotain laihdutukseen ja painoon liittyvää informaatiota. Ja arvatkaa vain löysinkö!
Ihmiseksi, joka ei ole koskaan kynnyt pitämään päiväkirjaa paria päivää pidempään osuin oikeastaan kultasuoneen näin sanoakseni erään päiväkirjan kohdalla.
Tässäpä olisi siis Kaukaa Kaunis vuoden 2009 joulukuussa, kun lihavuus oli taas alkanut ahdistaa:
Mä olin siis 17-vuotias lukiolaistyttö, joka halusi olla vanhojen päivänä laiha. Voi että mua rupes säälittää tätä tyttöä, ja se olin kuitenkin minä! Tässä oli mun hienot suunnitelmat:
-2 kg/vko?? Whaat? Hyvä minä. Todella realistista.
Mä painoin neljä vuotta sitten 89,1 kg, mikä on enemmän kun mä painan nyt. Se on mun mielestä surullista. Ja se epätoivo joka mulla oli, mutta sitten mun voimavarat ei riittäneet siihen että mä oikeasti tekisin jotain asian eteen. Mä muistan kun mä niin haaveilin siitä että Wanhoissa tanssisin hoikkana. Ja pah! Jos mä oikein muistan niin tosta meni viikko niin mä en enää edes muistanut koko laihdutusyritystä. Ja yritykseksihän se jäi vaikka mä kuinka hartaasti toivoin ettei jäisi.
No, hypätääs sitten kesäkuuhun 2010, jolloin päätin kokeilla master cleansea, eli laihtua vesipaastolla. Todella terveellistä tämäkin.
Kuten päiväkirjasta näkee, niin pariin päivään tämäkin jäi, onneksi. Muistan tän mun yrityksen, katsoin youtubesta videoita joissa ihmiset oli 30 päivää paastonnut tällä, ja laihtunut hurjia määriä. Sitten kolmantena päivänä kun mä paastosin, mun sisko piti tuparit ja retkahdin, epäonnistuin. Taas.
Tässä mun paino oli 92.5 kg, eli edellis joulukuusta olin lihonnut 3,4 kg. Kyseessä kuitenkin 17-vuotias tyttö, jonka pituuskasvu on jo lakannut. Tosta mä paisuin kolmessa vuodessa vielä yli 100 kiloiseksi.
Harpataas sitten tätä mun elämäntapamuutosta edeltäneeseen laihdutusyritykseen, joka oli 2012 vuoden uudenvuodenlupaus. Mulla oli kalenteri johon kirjottelin liikkumisia ja ruokailuja ja vedenjuontia. Homma oli siis paljon terveellisempää kuin aikaisemmin, mutta mikä tästä yrityksestä puuttui, oli terve asenne ruokaan. Saatoin syödä salaattia ja kanaa koko viikon, mutta sitten viikonloppuna kun yksin junnailin kotona (olin vasta muuttanut uuteen kaupunkiin ja en tuntenut ketään) saatoin tehdä viikonlopun aikana mutakakun ja ison padallisen makaroonilaatikkoa, ja syödä molemmat viikonlopun aikana. Tätä kesti kalenterin mukaan ihan vuoden alusta tammikuun 29. saakka. Eli melkein kuukauden. Tässä projektissa mulla ei ollu painoa, koska mulla ei ollut vaakaa. Sen sijaan mittasin itseäni mittanauhalla, ja tässä olis mitat musta 11.1.2012:
Heti kun saan jostain mittanauhan käsiini, niin mittaan tän hetkiset mitat ja teen vertailupostauksen.
Mutta sellasia yrityksiä mulla on ollut aiemmin. Mä en ole koskaan lähtenyt ihan tosissaan pudottamaan painoa, joten ei ihmekään että nää ei oo onnistunut. Ja nää tosiaan on oikeastaan niitä ainoita kertoja kun oon yrittänyt laihduttaa, koska suurimmaksi osaksi en jaksanut lähteä edes yrittämään.
Ihanaa että nyt on jo tässä vaiheessa, jossa on jo saavuttanut paljon, ja tietää että pystyy siihen! Mä haluasisin vain ravistaa tota 17-vuotiasta minääni ja toitottaa sille että ota selvää asioista, ja tee se! Mutta se ei ollu sitten tarkotus silloin laihtua, mutta nyt on !
-Kaukaa Kaunis
Monta kertaa olen minäkin laihdutuskuurin aloittanut ja jättänyt kesken. Nytkin varmaan jättäisin kesken, ellei olisi selvää tavoitetta ja julkista nettikirjanpitoa. Kun huomaa olevansa jo paljon paremmassa kunnossa kuin kaksi kuukautta sitten kuuria aloittaessa, ja vaatteet alkavat jo tuntua suorastaan löysiltä, olisi kiusaus olla tyytyväinen ja jatkaa rötväelämää. Mutta eipähän repsahdeta, kun on päätetty, että kuuri jatkuu, kunnes on oikeasti kuosissa.
VastaaPoistaHoukutus voi olla kyllä kova kun on päässyt jo tiettyyn pisteeseen. Mutta sitten pitää vaan painaa menemään, ja vielä leikki loppuun. Mielummin tälleen kertarysäyksellä kaikki pois, kun että alottaa sitten kuntokuurin uudestaan ja taas on kaikki hankalaa. :)
Poista-Kaukaa Kaunis
Sulla on kyllä tosi kaposet ja nätit jalat, siis mitä tuossakin noita mittoja on. :) Oon kade. :)
VastaaPoistaTosta on kyllä toivottavasti päästy eteenpäin! Huomenna ostan varmaan mittanauhan niin tulee vähän uudempaa tietoa :)
PoistaMutta kiitos, geeneissähän tuokin tuntuu olevan.
-Kaukaa Kaunis
Olipas kivan erilainen postaus. Multakin varmaan löytyis samanmoisia yrityksiä toisensa jälkeen, onneks tää tänhetkinen yritys rullaa kokoajan eteenpäin kuitenkin, vaikka pari +/- -tulosta on tullutkin. :P
VastaaPoistaHienoo et oot päässyt huimasti eteenpäin siitä, mitä 17-vuotiaana mietiskelit. :)
Joo noi mietteet oli aikas lapsellisia. Huomaa kyllä että ei ollut tarpeeksi eväitä lähteä edes sitä painoa pudottamaan, niin ei ihme että ei onnistunut.
Poista-Kaukaa Kaunis
Ou mai, nyt mitin mitäköhän kaikkea löytyisi omista kätköistä? Itsekään en koskaan ole kova päiväkirjan kitjoittaja mutta noita laihdutuspäiväkirjoja, ta aloituksia on kyllä olemassa… Onneksi, taitaa nuo olla mappii Ö:ssä siivottuani vanhan huoneeni porukoitten luona...
VastaaPoistaMua oikeastaan harmittaa että mä olen niin huono päiväkirjan kirjottaja. Nyttemmin ois kiva lukea niitä ja muistella sitä kuinka oli nuori ja tyhmä :D
PoistaMutta nää löydökset oli kyllä tosi hyviä, koska mun painohistoria on niin syvällä tuolla tiedostamattomassa että oli kiva saada vähän vertailua.
-Kaukaa Kaunis
Tosi kiva postaus! Mä en pysty edelleenkään avaamaan päiväkirjojani, joita kirjoittelin teini-ikäisenä. Kerran luin yhden sivun ja ei herranjumala miten noloo!
VastaaPoistaJoo multakin tuolta löyty kyllä niin noloja kirjotuksia, mutta toisaalta sitä vaan huomaa kuinka lapsi sitä on ollut vaikka toista itse on luullutkin.
PoistaEhkä joku päivä säkin voit kiikkustuolissa lukea niitä ja nauraa? :)
-Kaukaa Kaunis
jep, ehkä aika(minä) on joskus kypsä :D
PoistaKiva kun paljastit meille vähän päiväkirjas saloja :) Mulla varmaan oli päiväkirjat täynnä ihan samoja juttuja, mut jouduin tuhoamaan kaikki, kun huomasin, et mun veli lukee niitä :D
VastaaPoistaVoi ei! Toi olis ihan kauheeta!
Poista-Kaukaa Kaunis
Mullakin on varmaan jossain mun vanhoja päiväkirjoja teinivuosilta kun melkein kaikki kirjoitukset koski laihduttamisen aloittamista (ei ikinä jatkamista, kun en päässyt koskaan niin pitkälle). Aina vaan aloitin uudestaan ja uudestaan ja tein isot suunnitelmat, mutta mitään ei sitten kuitenkaan tapahtunut.. :D
VastaaPoistaJoo mullakin oli noissa juurikin nuo ekat kirjotukset, ja siihen se jäi. Nythän tää blogi on mun päiväkirja, ja kerrankin se on pitänyt! :)
Poista-Kaukaa Kaunis
Todella hauska kirjoitus!
VastaaPoistaTässä kohtaa tuli pieni naurunhörähdys:
"Tässä mun paino oli 92.5 kg, eli edellis joulukuusta olin lihonnut 3,4 kg. Kyseessä kuitenkin 17-vuotias tyttö, jonka pituuskasvu on jo lakannut. Tosta mä paisuin kolmessa vuodessa vielä yli 100 kg."
Ymmärsin tietenkin, mitä tarkoitat, mutta mietippä mikä työ siinä olisi, jos oikeasti olisit tuosta paisunut vielä yli 100kg! :D
Hah! Oho! :D Siinä tullut pieni kielikukkanen :D Tosiaan, siinä ois ollut hommaa, ja thank God niin ei oikeasti käynyt! :DD
Poista-Kaukaa Kaunis
Joo ja huvitti vielä toi, että jos näin olisi oikeasti käynyt niin toi ois ollu aika luonteva tapa tollai lopuksi vielä ilmoittaa, että siitä sitten vielä 100kg lihoin :D
Poista