Monia varmasti mietityttää että mitä ihmettä tapahtu. Mä katosin tossa kesän korvilla ja palaan nyt talven saapuessa kymmenen kiloa painavampana.
No, ainakin minua mietityttäisi, jos tässä olisi jotain ihmeteltävää. Syömällähän ne tosiaan tulivat, ja ihan tiedostin koko ajan homman. Olin siis tietoisesti idiootti.
Aluksi paino pysyi ihan kurissa, eli se pysytteli siellä 82-84 kg alueella ainakin kesäkuun alkuun, ja sitten homma levähti täysin käsiin. Olin toki syönyt touko-kesäkuussakin epäterveellisesti, mutta silloin jaksoin vielä pitää ns. hyviä päivä, jolloin homma pysyi hallussa. Sitten alkoi tämä kuuluisa ajattelutapa siitä että "kun mä olen nyt jo näin paljon laihtunut, niin kai mä voin nyt yhden kerran...", mutta yhdeksi kerraksi se ei jäänyt. Äitini pullantuoksuisena kotihengettärenä leipoi joka päivä jotain ihanaa, jota oli toki pakko maistaa. Ruokakaan ei ollut kaikista tervellisimmästä päästä, ja nautin hiilareita täysin rinnoin. Jäätelöt ja muu herkuttelu kuului tietenkin kesällä asiaan..
Näin se vain "tapahtui" ja annoin sen tapahtua. Liikkumattomuuskaan ei liene auttanut asiaa. Pyöräilin melkein joka päivä töihin, josta tuli yhteensä n. 16 km päivässä, ja tuuduttauduin siihen illuusioon, että se riittäisi kattamaan koko herkuttelun. Eipä riittänyt.
Yritin kovasti treenata puolimaratoniin, joka oli elokuun alussa, mutta läskiksihän sekin meni. Aluksi ei jaksanut työpäivän jälkeen lähteä juoksemaan pitkiä matkoja. Sitten oli muka liian kylmä (kesäkuun oudot kylmät keli?) ja sitten heinäkuussa olikin jo aivan liian kuuma. Siinähän se kesä meni, ja kun tuli aika juosta puolimaraton, en ollut juossut edes puolia vaadittavista treeneistä. Jes. Puolikkaaseen kuitenkin menin, ja suomalaisen sisulla siitä selvisin, vaikka vauhti ei päätä huimannut.
Puolimaratonin jälkeen pidin "hyvin ansaittua" lomaa juoksusta, ja siitä tulikin aikamoinen loma. Elokuun alun jälkeen olen käynyt juoksemassa max. 5 kertaa. Tähänkin on tulossa muutos!
Tarkkailin aluksi painoa satunnaisesti, ja kauhistelin hidasta hivuttautumista 80 --> 90 kg. Mutta lopetin siinä vaiheessa kun vaaka näytti 87 kg. Päätin että nyt en itseäni kiduta enempää, ja unohdin vaa'an kaapin perukoille. Nyt kaduttaa. Tähän olisi pitänyt puuttua jo paljonpaljon aikaisemmin.
Kesä oli kyllä mukava, mutta nyt mun pitää löytää liikunnan ilo uudestaan, ja kokea taas kerran liikunnan tuskaisuus, kun ei yksinkertaisesti ole kunnossa! Ja nämä kaikki liikakilot huutavat olemassaoloaan.
Tätä ajatuksenjuoksua märehtiessä alkaa taas kiukku omasta tyhmyydestä. Miten tästä nyt oikeasti pääsisi vain yli, ja pystyisi keskittymään tähän kierrokseen aivan omana uutena mahdollisuutena? Mutta näin tämä meni tällä kertaa. Tästä on vain opittava ja nostettava pää uuteen huomiseen.
Ensi kerralla kertoilen hieman suunnitelmia tulevalle, mitä meinaan tehdä ja milloin!
Palaillaan!
-Kaukaa Kaunis
Hei! Ajattele positiivisesti.. Olisi voinut käydä paljon huonomminkin... Olet kuitenkin nyt taas palannut ruotuun etkä kuitenkaan kerännyt kaikkia pudottamiasi kiloja takaisin :D nyt on siis hyvä jatkaa ja varmasti onnistut kun olet ennenkin onnistunut vaikka lähtöpaino on ollut paljon enemmän kuin nyt! Olis kiva nähä susta kuva nyt nuo samat vaatteet päällä, että miltä se muutaman kilon painon nousu loppu peleissä näyttää, vai näkyykö se muuten kun vain vaa'assa.. Tsemppiä ja ihanaa että tulit takaisin:)
VastaaPoistaTotta tuokin! Ja kyllä nyt on liian negatiivinen meno mulla. Negatiivisuudella ei kuitenkaan saavuteta mitään.
PoistaPitää vaan nyt oikeasti antaa anteeksi itselle, ja aloittaa täysin tyhjältä poydältä, niin eiköhän se siitä.
Kiitos tsempistä! Mä voisin kyllä rohkaistua ja laittaa kuvia. Se kymppikiloa näkyy kyllä omaan silmään hyvinkin selkeästi. Mutta sitähän varten täällä ollaan, shokkiterapiaa kaikille! Samoja vaatteita ei valitettavasti kokonaisuudessaan löydy, mutta koitan jotain kekkasta :)
-Kaukaa Kaunis