The history of my unhealthy eating habbits

Eli ahmimishistoriani.

Mä olen aina tykännyt ruuasta. Tai oikeestaan mä olen aina rakastanut ruokaa. Ah se maistuu NIIN hyvältä ja se on vaan niin ihanaa kun voi syödä hyvää ruokaa! NAM!

Mein äiti on ihan superkokki. Se hoitaa homman kyllä ihan kotiin. Mutta niin hyvää ruokaa kun se tekeekin, sen bravuuri on ehottomasti leipominen. Joka viikonloppu äippä leipas meille jotain ihanaa, sämpylää, pullia, kakkuja, keksejä, you name it. Se leipoo ihan vaan sen takia että se tykkää leipoa. Ja mä tykkään syödä niitä leivoksia. Isäni mun taas on melkonen hamsteri. Se ostaa aina kun halvalla saa, ja se koskaa myös kaikkia herkkuja. Meillä oli aina karkkia, keksejä, limsaa ja kaiken maailman muita herkkuja mitä se maailmanmatkoiltaan kuskas. Eli herkkuja löytyi. Aina kun teki mieli, niitä oli. Ja mielihän niitä teki.

Vaikka ruoka on aina meiän perheessä ( ja pois muutettuanikin ) ollut suhteellisen terveellistä, eli ihan tavallista perusruokaa, söin mä aina ruokaa liikaa. Jostain syystä mä aina hain sellasta tiettyä ähkyntunnetta. Vaikka ähky ei ole kovin miellyttävä, jostain syystä se olis se mitä mä tavoittelin. Humalahakuisen juomisen sijaan mä olin ähkyhakuinen syöjä. Ja se syöminen ihan fyysisenä tekona on vaan niin kivaa ja maukasta jos on hyvää ruokaa tarjolla. Vaikka ruoka-aika olisi ohi niin mä noukin hellan päällä olevista pannuista ja kattiloista vielä yhen perunan tuon viimeisen lihapullan kanssa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun mä otin ihan haarukan ja lappasin suoraan pannulta jo jäähtynyttä kanawokkia suuhun (ai kuin kiva muulle perheelle, eh?). Vaikka mulla ei ees ollut nälkä!!? Miksi? En ymmärrä. Se oli vaan kivaa, ja hyvää, ja ähky pysyi yllä. Ja sitten lisäks ne äitin tekemät ihanat lämpimäiset lisäksi välipaloina jotta nälkä ei varmasti iskisi.

Tätä kirjottaessani ymmärrän ihan täysin miten tää paino tästä vaan nousi. Vielä kun tietää liikunnan puutteen niin hohhoijjaa. Mä en ole kaivanut omaa hautaani, vaan syönyt itseni tänne hautaan. Ja nyt pitäis sitten päästä täältä poies.

Lisätääs nyt tähän vielä tää tunnesyöminen. Varsinkin sen jälkeen kun muutin omilleni ja kaapeista löytyy tasan sitä mitä sinne ostaa, on tunnesyöminen korostunut. Meen kauppaan ja ostan ruokatarpeet. Teen kotona ruokaa ja sitten illalla kun on tylsää tai joku ikävä juttu tulee mieleen tai koulustressi painaa, mä kipasen lähikauppaan ja ostan jäätelöä, suklaata, sipsiä ja dippiä. Koko helahoidon ja mussutan niitä niin kauan että kaikki tunteet on varmasti haudattuna kaikkeen siihen moskaan. Oon myös ollut itselleni niin kiltti että totutin itseni siihen että jos katson jotain haluan samalla mussuttaa siinä jotain kivvaa. Eli leffat, tv-sarjat, youtube-videot, kaikki, mulla alkaa tekee mieli kaikkea hyvää. Yhessä vaiheessa kävin hakee subin ja kattoin sitten yhen youtubaajan videoita, ja edelleenkin aina kun katon se videoita mun tekee mieli subia.


Sellanen on siis mun historia. Ja vaikka oon aika paljon kirjottanukin menneessä muodossa, nää on asiota joitten kanssa taistelen joka päivä. Sokeriherkut on helpottanut kun niitä ei oo nyt syönyt, ja elimistö ei enää ruikuta niitten perään. Mutta suolaset, ah, suolaset on kyllä ihan tappohyviä. Ja tekee mieli, joka päivä. Mutta askel kerrallaan mennään ja annetaan itselle silloin tällöin vähän anteeksi.

Huhheijaa kun totuus taas iski aika kylmänä vasten kasvoja. Tämmöstä peliä on pelattu, ja nyt sitten se pitää jättää kaikki taakseen, pysyvästi. Se tässä elämäntapamuutoksessa on, että se on pysyvää. Dieetin sijaan mä en voi syödä kokonaista pitsaa kahen kuukauden päästä, vaan tää olis nyt sitten tässä koko loppuelämäks.

Mutta toisaalta ne kilotkin olis sitte poissa koko loppuelämän.
Keep you eyes on the price, my friends.

-Kaukaa Kaunis

Missä vaaka?

Niitä jotka seuraa paljon laihdutusblogeja saattaa ihmetyttää miksi mulla ei tuolla sivulla rullaa kilomäärät ja niiden väheneminen.
Mä en ole astunut vaa'alle varmaan sitten viimesen kouluterveystarkastuksen. Ja siitä on aikaa ainakin neljä viisi vuotta. Mulla ei siis ole hajuakaan kuinka paljon elopainoa mulle on kertynyt, tiedän vaan että paljon.

Kun mä alotin kuukausi sitten tän elämäntapamuutoksen, mulla ei ollut vaakaa ulottuvilla, joten en vaan yksinkertasesti voinut mitata mun painoa. Tällä hetkellä taasen mulla olis mahollisuus käydä vaa'alla, mutta nyt jo hetken aikaa muita blogeja seuranneenna en olekaan niin varma kannattaako se.

Mä nimittäin oon aina edustanut sitä oppikuntaa että paino on vaan numero, se vaihtelee niin ihmisen ruumiinrakenteen kuin lihasmassan määrän perusteella.  Mä tiedän että mua alkais ahistamaan jos joka päivä kävisin vaa'alla ja se luku määrittelis mun mielialaa, taikka pahimillaan vaikuttais jopa negatiivisesti mun painonpudotukseen. Jos kävis vaan viikottain vaa'alla, se voisi olla parempi, mutta musta tuntuu että laihduttajan ikuinen uteliaisuus voittais ja se menis päivittäiseen tarkasteluun.

Toisekseen kun on kyse tälläsistä määristä niinkuin mulla, eli 20-30 kg pudotuksesta, ei se viikottainen puoli kiloa tunnu oikein missään. Toisaalta nyt on se ongelma että mä en tiedä onko se 20 kg, 30 kg vai vielä enemmän? Mä en rehellisesti tiedä paljonko mä painan. Viime mittauksella mun paino oli jotain 98 kg, jos oikein muistan (en ole varma) mutta siitä se on noussut x kg määrällä. Jos nyt ihan vaan jotain heittäisin, sanoisin että alle 110 kg en varmasti ole. Toivoisin kuitenkin että en yli 120 kg olisi.

Senpä takia mä mittaan mun edistystä vaatteilla, kuvilla ja peilikuvalla. Peilikuva voi tosin huijata, sen takia mä jossain vaiheessa kun nuo kuvat saan otettua, rupean täälläkin tekemään vertailukuvia.

Mä olen siis näillä näkymin päätynyt siihen että välttelen vaakaa koko laihdutusprosessin aikana, ja sitten kun musta tuntuu hyvältä, katon sen painon ja sen jälkeen päätän pitääkö sen painon vielä pudota, vai rupeanko seuraamaan vaakalukemaa painonhallinnan takia.


-Kaukaa Kaunis

Couch 2 5k

Couch to 5k, eli sohvalta viiteen kilometriin, on tämmösille sohvaperunoille kuten minä suunniteltu juoksuohjelma, jonka avulla pitäisi yhdeksässä viikossa pystyä juoksemaan 5 kilometriä tai puoli tuntia putkeen. Ja joo, tää kuulostaa täysin utopistiselta mulle, ja varmasti muillekin sohvaperunoille, mutta googlettakaa toi ihmeessä ja huomaatte että se oikeesti toimii!

Ohjelmassa on siis jaettu joka viikolle oma lenkkiohjelma, eli kuinka kauan kävellään ja kuinka kauan juostaan. Esim. ekalla viikolla juostiin minuutti ja käveltiin puoltoista ja sitten taas juostiin minuutti ym.. Lenkki alkaa aina viidenminuutin lämmittelykävelyllä, ja loppuu viiden minuutin jäähdyttelykävelyyn.
Jokainen lenkki vie n. 30 minuttiia ja se tehdään kolmesti viikossa.

Mä itse käyn lenkillä aina maanantaisin, keskiviikkosin ja perjantaisin. Oon tällä hetkellä menossa viikossa 4, ja sen ohjelma menee seuraavasti: 5 min kävely, 3 min juoksu, 1,5 min kävely, 5 min juoksu, 2,5 min kävely, 3 min juoksu, 1,5 min kävely, 5 min juoksu ja 5 min kävely. Yhteensä kestää siis 31 minuuttia.

Tässä Couch to 5k puhelin appin "tulokset" keskiviikkoselta lenkiltä. Tänään uudestaan!

Joka viikolle on oma ohjelmansa jossa noi kävelyn ja juoksun ajat vaihtelee. Se on suunniteltu niin että se kasvaa koko ajan, mutta kuitenkin sen verran portaittain että siihen sitte kykenee kun on edelliset treenannu.

Mä en ois ikinä uskonu että pystyn hölkkäämään 5 min putkeen. Mä aina lopetin kesken jos koskaan yritin, koska heti kun tuli vähänkään epämukava olo homma tyssäs siihen. Couch25k on siitä hyvä että sen vaan pinnistää ja lopulta on sillee että pystyin siihen , ja oisin voinu vielä pidempääkin. Mutta tosiaan aina lenkin jälkeen hiki virtaa, paita ihan märkä hiestä ja puuskutus on maailmanluokkaa. Mutta voittajafiilis on kyllä ihan mahtava.

Couch to 5k:n ohjelma löytyy netistä, sieltä voi kattoa miten ne menee viikoittain. Mun ymmärtääkseni on myös couch to 10k olemassa joka sitten treenaa 10 km matkaan jos sellanen kiinnostaa.

Mulla on käytössä Couch to 5k:n virallinen app mun puhelimessa joka makso jotain pari euroa. Mä en ikinä, siis ikinä osta mitään appsejä, mutta toi oli sellanen että kun olin tehnyt tutkimusta netissä, päätin sen ostaa. Ja en kadu. Mä voisin joku päivä tehä ihan arvostelun tosta appsistä, koska suomenkielistä arvostelua en löytänykkään netistä sillon ku niitä kattoin. 

-Kaukaa Kaunis

The projekti

Tänään kertoilen vähän mitä mä oon ensimmäisen kuukauden aikana tehnyt, ja mitä olen suunnitellut nyt jatkolle.

Syöminen on tietenki erittäin iso asia jota olen korjaillut. Olen ns. vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. En koe olevani karppaaja, koska en ole niin tiukka niitten hiilareitten kanssa. Syön puuroa aamulla ja välillä suuhun eksyy leipäpalanenkin (hui!). Olen syönyt siis paljon kukka- ja parsakaalia, kanaa, kananmunia, maitorahkaa ja raejuustoa. Lisäilen annoksiin tietysti kaikke pientä piristämään yksitoikkoista ruokavaliota, esim. oliiveja tai pähkinöitä ym.. Herkut olen jättänyt kokonaan, eli se on no-no karkeille, suklaalle, leivoksille, sipseille ja muille ah niin ihanille asioille.

Mainitsinkin että käyn ulkona liikaa syömässä, olen vähentänyt sitä, ja sitten koittanut parhaani mukaan valita terveellisiä vaihtoehtoja ravintoloissa kun niihin eksyn.

Ruoka-annoksen kokoon olen myös puuttunut. Ennen pystyin syömään helposti kukkurallisen lautasellisen kermaista kana-pekoni-pastaa valkosipulipatongilla, ja sitten puolen tunnin päästä hakea vähän lisää. Tai siis pystyisinhän minä edelleenkin, mutta nykyään en vain enää tee sitä. Syön niin säännöllisesti kuin vaan pystyn, eli aamupalapuuron herättyäni, siitä kolme-neljä tuntia ja syön kevyen lounaan. Siitä pari kolme tuntia syön välipalaa ja siitä taas nelisen tuntia syön kanaa ja kukkakaalia (useimmitten) ja sitten vaan illalla puuroa tai rahkaa nassuun. Nämä tunnit ei siis pidä millään tavalla useimmiten paikkaansa, mutta yritys on hyvä kymmenen.

Pienempiä annoksia useammin, siis.

Liikunta taas on oma seikkansa. Tälläinen liikunnanvihaajan on melko haastava lähteä innostamaan itseään liikunnan ihanuuksista. Mietin ja pohdin mikä olisi sellainen mitä haluasin tai edes voisin joskus haluta tehdä. Päädyin siihen, vaikka sisäinen liikunnanvihaajani ei sitä koskaan myöntäisi, että juokseminen voisi olla joissain tapauksissa ihan cool. Jos siis se olisi sellaista vaivatonta ja hietöntä touhua niinkuin kaikissa mainoksissa ja muissa näytetään. Pah, punainen hikoileva possuhan siellä peilissä puuskutti kun kotiin ekalta lenkiltä pääsin. Mutta fiilis oli kyllä aika voittaja, että mä pystyin siihen! Hyvä minä!!

Juosta siis en osaa, olen huono, hidas ja näytän naurettavalta. Mutta minkäs sille mahtaa. Täytyy vain toivoa että joku päivä tilanteeni olisi hieman positiivisempi juoksun kohdalta. Otin juoksun harjoittelun avuksi puhelimeeni couch to 5k appsin, ja siitä kerron sitten ensi kerralla tarkemmin.


-Kaukaa Kaunis

Tyttö ruudun takana

Kuten jo viime postauksessa lupailin, nyt enemmän minusta itsestäni ja tästä projektista johon olen ryhtynyt.

Olen parikymppinen tyttönen, joka on koko ikänsä "kärsinyt" ylipainosta ja sen tuomista ongelmista.
Olen aina siis ollut "iso", se pullea tyttö, se joka aina ottaa valokuvat ryhmästä, ja jää itse kuvan ulkopuolelle, se joka on hauska ja pelleilee, se kehen kukaan ei koskaan ihastu, se kenen seurassa ei puhuta läskistä, se kuka vetää aina vatsaansa sisään, se kuka ei sovita vaatteita sovituskopissa.... lista jatkuu vaan. Pointtina kuitenkin on se, että tuo on ole minä enää! Tai en ainakaan pitkään :)

Varsinaisesti ongelmaksi ylipaino tuli lukion loppupuolella kun oma auto vähensi sitä vähääkin liikuntaa, ja syöminen eskaloitui. Painoa siis tuli parin vuoden sisällä roppakaupalla ja minusta tuntui että se tuli ihan yhdessä yössä. Yhtenä aamuna katsoin peiliin ennen kuin laitoin paidan päälle, ja kappas, koko vatsa ja jenkkakahvat täynnä raskausarpia. Aika shokkina tuli siis, vaikka kyllähän mä nyt oman kroppani olin nähnyt sen parin vuoden aikana miljoonasti, en vaan ollut todella katsonut sitä. Housujen koko kasvoi joka ostoskerralla ja en silti osannut yhdistää pistettä toiseeen.

Miksi siis nyt? En tiedä. Mä olen koittanut laihtua ennenkin, en tosin kovin hartaasti, mutta kokeillut olen kuitenkin. En ole koskaan uskonut pillereihin ja pikadietteihin, olen aina tiennyt että syö oikein ja liiku on ainut oikea vastaus. Mutta mä olen ollut liian laiska yrittämään. Mä olen syönyt aina suht terveellisesti, liikaa tosin, ja liian usein ulkona, mutta muuten ruoka on ollut ok. Napostelu ja valtavat ruoka-annokset on siis ollut se ongelman ydin. Ja liikkumattomuus. Mä en vaan yksinkertaisesti liikkunut yhtään.

Nyt vaan tuli tietty raja vastaan. Mä en halua olla läski koko loppuelämää, ja aattelin että miks ei nyt, miks ei tänä kesänä? Ja sitten mietin Minua, Kaukaa Kaunista, vuoden 2014 kesäkuussa, yhtä lihavana, tai vieläkin lihavampana kun vuonna 2013, ja mietin että mitä se tyttö sanoisi tämän vuoden minulle. Sanoisko se että joo, oli kiva vuosi, sain syödä mitä halusin niin paljon kun halusin, eli tosi kivaa oli? Vai sanoisko se että nyt se on mulla kaikki vielä edessä, kiitti vaan kun et alottanut vielä. Luultavasti se ei oli kovin kiitollinen tämän hetken minulle. Mutta kun mä teen jotain tämän asian suhteen NYT, niin se on kaikki pois tulevaisuudesta.

Nämä asiat sai siis mut alottamaan, ja se alotus on ainakin itselle ollut aina se kaikista vaikein paikka. Nyt jos ja kun tätä jatkaa, ei tarvi alottaa enää uudestaan.

Mä palailen taas projektiin ja sen käytäntöön tarkemmin ens kerralla!

-Kaukaa Kaunis

Tästä se lähtee!

Heippa vaan!

Tästä se lähtee, laihdutusblogi nimittäin. Tai no, hienommalla nimellähän tätä kutsuttaisiin elämänmuutosprojektiksi, mitä tämä siis tietysti on, koska haluan päästä liikakiloista pysyvästi eroon.

Kuukauden verran tässä on jo sinnitelty terveellisemmän elämän tavoittelemisessa, ja motivaatio uhkaa jo loppua. Löysin läjäpäin blogeja, jotka inspiroivat ja lisäävät motivaatiota. Auttaa että tiedän että muutkin kamppailevat täysin samojen asioiden kanssa, ja pääsevät maaliin voittajina!

Tämä on siis kaikille niille jotka eksyvät tänne motivaation huvetessa ja inspiraatiota etsiessä! Ja tietenkin minulle, jotta pysyisin oikealla tiellä ja pystyisin päiväkirjan tapaan purkamaan ja selvittämään tuntojani syömistä terveellisemmällä tavalla.

Lisää minusta ja projektista myöhemmin.


-Kaukaa Kaunis