What happened?

Monia varmasti mietityttää että mitä ihmettä tapahtu. Mä katosin tossa kesän korvilla ja palaan nyt talven saapuessa kymmenen kiloa painavampana.

No, ainakin minua mietityttäisi, jos tässä olisi jotain ihmeteltävää. Syömällähän ne tosiaan tulivat, ja ihan tiedostin koko ajan homman. Olin siis tietoisesti idiootti.

Aluksi paino pysyi ihan kurissa, eli  se pysytteli siellä 82-84 kg alueella ainakin kesäkuun alkuun, ja sitten homma levähti täysin käsiin. Olin toki syönyt touko-kesäkuussakin epäterveellisesti, mutta silloin jaksoin vielä pitää ns. hyviä päivä, jolloin homma pysyi hallussa. Sitten alkoi tämä kuuluisa ajattelutapa siitä että "kun mä olen nyt jo näin paljon laihtunut, niin kai mä voin nyt yhden kerran...", mutta yhdeksi kerraksi se ei jäänyt. Äitini pullantuoksuisena kotihengettärenä leipoi joka päivä jotain ihanaa, jota oli toki pakko maistaa. Ruokakaan ei ollut kaikista tervellisimmästä päästä, ja nautin hiilareita täysin rinnoin. Jäätelöt ja muu herkuttelu kuului tietenkin kesällä asiaan..

Näin se vain "tapahtui" ja annoin sen tapahtua. Liikkumattomuuskaan ei liene auttanut asiaa. Pyöräilin melkein joka päivä töihin, josta tuli yhteensä n. 16 km päivässä, ja tuuduttauduin siihen illuusioon, että se riittäisi kattamaan koko herkuttelun. Eipä riittänyt.

Yritin kovasti treenata puolimaratoniin, joka oli elokuun alussa, mutta läskiksihän sekin meni. Aluksi ei jaksanut työpäivän jälkeen lähteä juoksemaan pitkiä matkoja. Sitten oli muka liian kylmä (kesäkuun oudot kylmät keli?) ja sitten heinäkuussa olikin jo aivan liian kuuma. Siinähän se kesä meni, ja kun tuli aika juosta puolimaraton, en ollut juossut edes puolia vaadittavista treeneistä. Jes. Puolikkaaseen kuitenkin menin, ja suomalaisen sisulla siitä selvisin, vaikka vauhti ei päätä huimannut.

Puolimaratonin jälkeen pidin "hyvin ansaittua" lomaa juoksusta, ja siitä tulikin aikamoinen loma. Elokuun alun jälkeen olen käynyt juoksemassa max. 5 kertaa. Tähänkin on tulossa muutos!

Tarkkailin aluksi painoa satunnaisesti, ja kauhistelin hidasta hivuttautumista 80 --> 90 kg. Mutta lopetin siinä vaiheessa kun vaaka näytti 87 kg. Päätin että nyt en itseäni kiduta enempää, ja unohdin vaa'an kaapin perukoille. Nyt kaduttaa. Tähän olisi pitänyt puuttua jo paljonpaljon aikaisemmin.

Kesä oli kyllä mukava, mutta nyt mun pitää löytää liikunnan ilo uudestaan, ja kokea taas kerran liikunnan tuskaisuus, kun ei yksinkertaisesti ole kunnossa! Ja nämä kaikki liikakilot huutavat olemassaoloaan.

Tätä ajatuksenjuoksua märehtiessä alkaa taas kiukku omasta tyhmyydestä. Miten tästä nyt oikeasti pääsisi vain yli, ja pystyisi keskittymään tähän kierrokseen aivan omana uutena mahdollisuutena? Mutta näin tämä meni tällä kertaa. Tästä on vain opittava ja nostettava pää uuteen huomiseen.

Ensi kerralla kertoilen hieman suunnitelmia tulevalle, mitä meinaan tehdä ja milloin!

Palaillaan!

-Kaukaa Kaunis

Kiitos!

Unohdin eilen kiittää teitä aivan älyttömästi siitä että siellä monet usein huhuili mun perään!

Sain aina ilmotuksen sähköpostiin, ja vaikka en tänne uskaltanutkaan tulla kommentteihin vastaamaan, niin uskokaa pois, luin jokaisen s-postin kautta, ja te annoitte mulle tosi paljon voimaa jaksaa, vaikka en nyt sitten tietenkään jaksanut aivan huipulla tavalla.

Mutta olitte mielessä, ja tää koko projekti oli mielessä aina kun sain viestiä, ja se oikeasti helpotti paljon nyt tätä uutta yritystä.

Eli kiitos siis kaikki ihanat! <3 Palaillaan!

-Kaukaa Kaunis

Elossa, melkein.

Mä oon tuskaillut nyt ainakin kuukauden sen kanssa kirjotanko tänne enää ikinä. Ja nyt näyttäisi siltä että kirjoitan.

Nolottaa, hävettää ja kauhistuttaa tunnustaa tänne se, minkä te kaikki varmasti jo arvaattekin. Jos teitä siellä vielä on lukemassa siis. Mä olen lihonnut. Enkä ihan sellasia pikkuisia lukuja, vaan ihan kunnolla.

Aamulla vaaka näytti 90,8 kg. Yök. Kymmenen (!!!!!!!!!!!!!!) kiloa enemmän kun keväällä! Ja tää ei tosiaankaan tapahtunut "huomaamatta" ja "yhtäkkiä". Tää tapahtui harkiten ja herkutellen ja koko ajan tiedostaen mihin tää johtaa.

Jos jotain positiivista, niin nyt on niskalenkillä otettu ote tästä mun kammottavasta alamäestä painon suhteen, ja viikossa olen pudottanutkin jo nesteet. Tiistai aamuna vaaka näytti 92,5 kg, eli -1,7 kg on lähtenyt. HUH!

Mua kiukuttaa aivan sairaasti. Mä en ole uskaltanut käydä nyt toukokuun jälkeen edes täällä oman blogin puolella, enkä kyllä muittenkaan blogien puolella, kun en ole halunnut nähdä miten muut onnistuu ja edistyy kun mä vaan otan takapakkia. Tänään mä kuitenkin uskaltauduin mennä vierailemaan  muiden blogeissa, ja lopulta naputin oman blogin osoitteen näkyville. Ja arvatkaa vaan mitä tapahtui: mä itkeä vollotin antaumuksella kun mä näin noita mun kuvia ajalta +-80kg. Miten mä saatoin olla näin TYHMÄ?!?!? 

Noh, menneet on menneitä, ja tässä olenkin jo kuukauden verran tehnyt työtä sen kanssa että annan itselleni anteeksi tän homman, ja pystyn etenemään elämässä.

Mitä nyt siis suunnitelmissa? Uutena vuonna vaaka näyttää ainakin 5 kg vähemmän, ja matka terveellisempään elämään on taas hyvin vauhdissa. Mutta päivä kerrallaan näin aluksi. Mä olen nyt viikon syönyt kunnolla ja en ole yhtään herkutellut, ja suurimmat haasteet ovat vielä edessä.

Onko siellä vielä ketään? Tää blogi ja te kaikki ihanaiset ihmiset siellä ruutujen toisella puolella autoitte mua aivan älyttömästi ennen, ja toivon että tää olis taas yksi vahvistava tekijä nyt tällä uudella matkalla. Olen myös harkinnut uuden blogin aloittamista, joka ei olisikaan anonyymi. Se mun pitäisi kyllä tehdä suljetuksi, mutta haluaisin ehdottomasti kaikki teidät vanhat tutut sinne lukijoiksi, jos vaan kiinnostaa. Uskoisin että jos tekisin omilla kasvoilla tätä hommaa, niin olisin vielä motivoituneempi onnistumaan.

-Kaukaa Kaunis