Tyttö ruudun takana

Kuten jo viime postauksessa lupailin, nyt enemmän minusta itsestäni ja tästä projektista johon olen ryhtynyt.

Olen parikymppinen tyttönen, joka on koko ikänsä "kärsinyt" ylipainosta ja sen tuomista ongelmista.
Olen aina siis ollut "iso", se pullea tyttö, se joka aina ottaa valokuvat ryhmästä, ja jää itse kuvan ulkopuolelle, se joka on hauska ja pelleilee, se kehen kukaan ei koskaan ihastu, se kenen seurassa ei puhuta läskistä, se kuka vetää aina vatsaansa sisään, se kuka ei sovita vaatteita sovituskopissa.... lista jatkuu vaan. Pointtina kuitenkin on se, että tuo on ole minä enää! Tai en ainakaan pitkään :)

Varsinaisesti ongelmaksi ylipaino tuli lukion loppupuolella kun oma auto vähensi sitä vähääkin liikuntaa, ja syöminen eskaloitui. Painoa siis tuli parin vuoden sisällä roppakaupalla ja minusta tuntui että se tuli ihan yhdessä yössä. Yhtenä aamuna katsoin peiliin ennen kuin laitoin paidan päälle, ja kappas, koko vatsa ja jenkkakahvat täynnä raskausarpia. Aika shokkina tuli siis, vaikka kyllähän mä nyt oman kroppani olin nähnyt sen parin vuoden aikana miljoonasti, en vaan ollut todella katsonut sitä. Housujen koko kasvoi joka ostoskerralla ja en silti osannut yhdistää pistettä toiseeen.

Miksi siis nyt? En tiedä. Mä olen koittanut laihtua ennenkin, en tosin kovin hartaasti, mutta kokeillut olen kuitenkin. En ole koskaan uskonut pillereihin ja pikadietteihin, olen aina tiennyt että syö oikein ja liiku on ainut oikea vastaus. Mutta mä olen ollut liian laiska yrittämään. Mä olen syönyt aina suht terveellisesti, liikaa tosin, ja liian usein ulkona, mutta muuten ruoka on ollut ok. Napostelu ja valtavat ruoka-annokset on siis ollut se ongelman ydin. Ja liikkumattomuus. Mä en vaan yksinkertaisesti liikkunut yhtään.

Nyt vaan tuli tietty raja vastaan. Mä en halua olla läski koko loppuelämää, ja aattelin että miks ei nyt, miks ei tänä kesänä? Ja sitten mietin Minua, Kaukaa Kaunista, vuoden 2014 kesäkuussa, yhtä lihavana, tai vieläkin lihavampana kun vuonna 2013, ja mietin että mitä se tyttö sanoisi tämän vuoden minulle. Sanoisko se että joo, oli kiva vuosi, sain syödä mitä halusin niin paljon kun halusin, eli tosi kivaa oli? Vai sanoisko se että nyt se on mulla kaikki vielä edessä, kiitti vaan kun et alottanut vielä. Luultavasti se ei oli kovin kiitollinen tämän hetken minulle. Mutta kun mä teen jotain tämän asian suhteen NYT, niin se on kaikki pois tulevaisuudesta.

Nämä asiat sai siis mut alottamaan, ja se alotus on ainakin itselle ollut aina se kaikista vaikein paikka. Nyt jos ja kun tätä jatkaa, ei tarvi alottaa enää uudestaan.

Mä palailen taas projektiin ja sen käytäntöön tarkemmin ens kerralla!

-Kaukaa Kaunis