perjantai 4. lokakuuta 2013

Näistä huomaan laihtuneeni


Pyyhkeet menee hyvin ympärille, ja saan "sidottua" ne niin että ei tarvi pelätä vilauttelua. Tämäkin pyyhe oli ennen sellanen että siitä jäi kunnon halkio, ja se piti aina asetella niin että se halkio osu reiden kohalle. Nyt ei tarvi murehtia enää mistään :)
 

Sormukset! Nämä sormukset ei mahtunut mulle vielä kesäkuussa. Nyt ne menee ongelmitta! Enää ei tarvi myöskään miettiä sitä että miten illalla saa turvonneista sormista sormukset pois, vaikka aamulla ne meniskin vielä somiin.


Viime keväänä ostin paljon tällasia kahen sormen sormuksia, ja ostin vain sellasia missä oli säädettävä koko, koska vain sellaset mahtu mun nakkisormiini.
 

Nyt mun on pitänyt pienentää kaikki sormuksia, koska muuten ne tippuis sormista! :)
 

Käsikorut! Näissä oli ihan sama juttu kun sormuksissa, eli aina jännitin mahtuuko ne sittenkään mulle, ja nämäkin korut piti laittaa yksi kerrallaa, ja ottaa illalla pois saippuan kera.
 
Nyt mun kaikki käsikorut menee helposti käsiin, ja lähtee helposti pois. Niitä ei enää tarvi ottaa yksi kerrallaan vääntäen ja kääntäen!
 
Näyttääpä likasilta. Tumma väri on kuitenkin tullut mustasta paidasta joka päästää väriä helposti.

Sitten rintsikat. Ennen tarvin näitten rintsikoitten kanssa parhaillaan kaksi lisäpalaa, ja nyt en! Muutenkin oon haudannut noi lisäpalat kokonaan, koska kaikki rintsikat sopii jo ilman niitä. Osa on jo liian isojakin. Valitetaavasti myös kuppipuoli on kaikissa väljentynyt, mutta oon oppinut elämään sen kanssa.

Siinäpä oli joitain huomioita, jotka on arjen keskellä saaneet hymyn suunpieliin.


-Kaukaa Kaunis

17 kommenttia:

  1. Hih, nuo muutokset on kyllä tosi kivoja huomata, ja ne tosiaan kannustavat jaksamaan :) Ihania koruja, etenkin tuo rusettisormus! Itsekin juuri postasin siitä että huomasin sormusten kalisevan pois sormista, ja niille piti keksiä uudet paikat kun ne eivät valitettavasti ole noita säädettäviä versioita :) On tää laihdutus ihmeitä pullollaan, pitää vaan pitää silmät avoinna! :)

    VastaaPoista
  2. Mistä olet muuten ostanut käsirenkaita? Oon aina tykänny niistä mutta mun luonnostaan isot kätöset (vrt. kengän koko 41) ei ikinä mee läpi niistä lukottomista versioista (yksi ympyrä). En oo tosin saippuaa koskaan kokeillukkaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hm:stä oon ostanu, ja sitten jos oon esim. tilannu netistä forever21:sta vaatteita, niin tilaan myös sieltä, koska siellä on kivoja, ja pystyy valitsemaan isomman koon.

      Mulla ihan sama tilanne, jalka kokoa 41, ja kädet seuraa mukana.

      -Kaukaa Kaunis

      Poista
    2. Ihanaa kun on muitakin pitkiä Hermannijalkoja! :) Mie aina riemastun ja melkeen ilosta hyppelen kun löydän jo kun saman pituisen ja jalkaisen :D Se on niin harvinaista vaikka maailma on pitkiäkin pullollaan - oon vissiin joku pätkämagneetti ;)
      Johan tässä saa jo alkaa talvikenkiä metsästämään kun niitä 41 - kokoja on välillä vaan yhet per kenkämalli! :S
      Kiitos vinkistä!

      Poista
    3. Onkin muuten kiva seurata jonkun saman pituisen laihduttavan :) Itse sitä katsoo aina itseään niin kriittisellä silmällä, mutta toisesta tulokset ja koon näkee ihan eri tavalla! :) Hurjasti onnea jo pudotetuista kiloista, hienoa työtä oot tehnyt! Ja kiitos myös blogista, sain sen viimein läpikahlattua! :)

      Poista
    4. Oho! Kiva että jaksoit mun jorinoihin paneutua! :)

      Ja joo, kyllä se motivoi ihan eri tavalla kun näkee sen mahdollisen muutoksen niin että se on omaan kroppaan verrattavissa. Esim kun sä oot jo melkein maalissa, niin on mahtava kattoa sun saavutukset ja pyrkiä sitä päin :)

      -Kaukaa Kaunis

      Poista
    5. Hih, kiitos, kiva että blogistani on iloa sinullekkin :) Onpas muuten aika outo fiilis lukea kommentistasi että olen jo melkein maalissa - tavallaan sen tajuu mut etenkin jonkun muun sanomana se kolahtaa vielä enemmän, tuntuu jopa vieraalta. Minäkö? Nytkö muka jo? Näin nopeesti?

      On kyllä jännä miten ainakin kuvista näyttää että meillä on tosi samanlainen vartalonrakenne ym. :) Pituus ja kenkäkokokin lähes sama :)

      Ai niin, kun sie oot tommonen liikuntaspurtti niin teeppäs tunnarit Heiaheiaan ja heitä mua kaveripyynnöllä! :) Ois kiva saada sinne lisää kannustajia ja motivoitua toisten treeneistä! :) Kieltämättä tuo siun kuvaama juoksu syöpyi nyt tän koko blogin kahlaamisen jälkeen tosi syvälle takaraivoon :) Ehkä vielä joku päivä, tarviisin meinaan kaverin siihenkin touhuun ja juostessa on varmasti vähän hankala keskustella ja vaihtaa kuulumisia :)

      Poista
    6. Hah, mä en tiedä mikä juoksun sanansaattaja mäkin luulen olevani, mutta musta on vaan niin huippua kun oon kuullut että muutamat on lähteneet kokeilemaan juoksua mun puheitten perusteella! Eli toivon siis hartaasti että säkin joskus lähdet kokeilemaan. Siihen hurahtaa, niinkun varmasti mun postauksista on huomannut ! :D

      Ja joo, mä oon tota Heiaheiaa aikas kauan jo miettinyt, mutta en oo saanu aikaseks. Nyt lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon että teen sinne profiilin! :D

      -Kaukaa Kaunis

      Poista
    7. Heh, kyllä se kummasti motivoi kun toinen vilpittömän iloisena ja motivoituneena hehkuttaa :) Kyllä ne juoksuaskelet on jo monta kertaa olleet lähellä, viimeksi tänään kun kiidin iltapimeässä kotiin, mutta vieläkin olen jotenkin niin riippuvainen lenkkiseurasta että ensin pitäisi löytää se juoksutoveri :) Ja toisaalta juoksu ois ehkä kumminkin helpompaa yksin...Noh, se jää nähtäväksi. Tällä hetkellä lenkkeily toimii samalla "kahvittomana kahvitteluhetkenä" kavereiden kanssa, joten en tahtoisi tinkiä kuulumisten vaihdosta. Juoksussa ei välttis niin helposti kuulumisia vaihda :)

      Jei, tee ihmeessä tunnarit! :) Ainakin itteä tuo ohjelma on motivoinut, ja se on niin iisikin :) Lisäks kun näkee että joku on tänään käynyt lenkillä/jumpannut jne sitä helposti lähtee itekkin sitten :)

      Poista
    8. Kaverin kanssa lenkkeily on kyllä kivaa, ja jos siihen on mahollisuus niin kannattaa niitä pitää yllä. Siinä tulee liikuttua eikä sitä edes huomaa. Ja juoksulenkit ei oo kovin sosiaalista puuhaa. Mä en ainakaan pysty juoksiessa juttelemaan. Ainakaan kovin hyvin :D Joko puhe tai juoksu kärsii.

      Mutta toisaalta se onkin se yks juoksun juju mulle. Saa yksin painaa menemään ja ns. jättää maailma taakseen. Ei tarvi jutella, ei tarvi miettiä, tarvii vaan hengittää ja ja nostaa jalkaa toisen eteen.

      -Kaukaa Kaunis

      Poista
    9. Sepäs se :) Ite tykkään juuri käppäily sosiaalisesta puolesta, yksin kun saa olla ihan tarpeeksi muutenkin. Mutta ehkäpäs sitä vois käydä joskus yksin juoksemassa lenkkeilyn lisänä :) Joskus :D

      Poista
  3. Ai vitsi en edes muistanut tota pyyheasiaa, mutta mulla oli aina sama ongelma ennen! Vaikka oli jotain jättikylpypyyhkeitä, niin aina jäi se rako ja sitä piti tähdätä johonkin ei-niin-kriittiseen kohtaan ja se oli NOLOA! Nykyään onneks voi käyttää tavallisen kokoisia pyyhkeitä :D Hirveetä miten iso sitä on ollut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, noloa se on varsinkin sillon kun on kylässä, ja lainaa kaverilta jotain pikkuruista pyyhettä (tai ainakin se vaikuttaa normaaliakin pienemmältä), ja sen kanssa koittaa sitten taistella! :D

      Onneks tässäkin asiassa on päästy parempaan päin :)

      -Kaukaa Kaunis

      Poista
    2. Mä muistan eka kerran ku olin vanhempien luona ja tajusin et niiden minikokoset pyyhkeet meni kokonaan ympäri :D En vaan tajunnu sillon, miten iso asia se oli, mut nyt kun mainitsit... :D

      Poista
    3. Välillä tälläset pienetsuuret asiat jää huomioimatta, mutta niistä saa arkeen vähän lisämotivaatiota kun ne sitten tajuaa :)

      -Kaukaa Kaunis

      Poista
  4. Mä kans ootan tota pyyhkeen sopivuus-aikaa, onkohan toi ees oikee sana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sopiva termi tähän saumaan :D Sitä päin siis puskemaan :)

      -Kaukaa Kaunis

      Poista

Hei! Kerro ihmeessä mitä mielenpäällä on :)