Mutta ei auta muuta kuin myöntää, että sellainen minusta nyt on vain tullut.
Käyn joka aamu vaa'alla, ja välillä, jos paniikki iskee, käyn päivällä tai illalla toiseen kertaan. En ihan ymmärrä miksi niin teen, mutta sopivan tilaisuuden tullen, esim. suihkusta tullessa, on se vaaka pakko kaivaa kaapista, ja katsoa mihin suuntaan paino on oikein hivuttautunut.
Kesäkuussa kun painon pudotuksen aloitin, päätin etten käy puntarilla ollenkaan. No, siinä ei mennyt kuin kuukausi, niin huomasin kuinka suuren hyödyn muut bloggaajat painon seurannasta saa, kun edistymisen näkee ihan konkreettisesti ja tietää milloin tekee jotain oikein ja milloin väärin.
Kun olin vaa'alle ensi kerran astunut, tein itseni kanssa sopimuksen että siellä ei sitten rampata. Pari ensimmäistä kuukautta kävinkin vain kerran kuussa katsomassa miten edistyn. Hetken kuluttua tuo kuukauden väli tuntui liian pitkältä, ja vaihdoin sen tämänhetkiseen kaksi kertaa kuukaudessa -tyyliin. Siinä se pysyi ihan kiitettävän hyvin, mutta jotenkin pääsin tästä järjestelystä lipsumaan, ja tähän on tultu.
En sano että joka päivä vaa'alla käyminen olisi yleisesti paha asia, sanon vain että se on minun kohdallani huono asia. Tiesin että minulla on vaarana jäädä "koukkuun" siihen painon seuraaamiseen, ja sen takia rajoja koitin itselleni asettaakin. Vaa'an luku ei niinkään määritä päivän mielialaa tai sitä miten syön, vaan se on enemmänkin ajatuksien taka-alalla pyörivä voima, joka valtaa liikaa ajatuksiani. Minua turhauttaa että ajattelen päivittäin sitä kuinka paljon painan ja mitä se luku merkitsee ym. Sen sijaan että miettisin miten saan itsestäni terveemmän ja hyvinvoivan, ajattelen miten saan sen luvun tippumaan tiettyyn painoon.
Olen aina ollut sitä mieltä että paino on vain numero. Ei sillä että se ei olisi hyvä väline ja motivaattori painon pudotuksessa, mutta se numero puntarissa kertoo vain tietyn verran siitä mikä ihmisen tilanne oikeasti on. Sen takia idealiitilanne itselläni olisi se, että pääsisin ns. painotavoitteeseen, josta lähden sitten lukuja katsomatta selvittämään mikä paino on keholleni sopiva, ja pysyä siinä. Tällä hetkellä olen kaukana tästä ajattelumaailmasta.
Nytpä teen etukäteen uuden vuoden lupauksen. Ei vaa'alla ramppaamista! Eli vuoden vaihteesta lähtien pysyn oikeasti aikataulussa, ja astun vaa'alle vain ja ainoastaan edeltämäärättyinä päivinä kahden viikon välein. Jospa saisin tämänkin projektin taas ajatuksen tasolla raiteilleen, niin ei ole mieli niin haavoittuvainen kun numerot ruudulla eivät hallitse ajatuksia.
Onko teillä heittää hyviä/huonoja puolia vaa'alla ravaamisesta?
-Kaukaa Kaunis
Voih, niin tuttuja ajatuksia :) Terveisin toinen vaa'alla joka aamu ramppaaja. Kirjottelinkin aiheesta ihan vähän aika sitten ja pidin hetken vaakataukoakin. Ite myös tiedostan vaa'an houkutukset - etenkin kun kyttään sitä milloin viimeisetkin sadat grammat tipahtavat normipainon puolelle. Lisäksi aina kun on tullut syöpöteltyä ja maha oikein turpoaa, saatan hypätä vaa'alle keskellä päivääkin kauhistelemaan painonnousua verrattuna aamuun. Hyvinä päivinä vaaka näyttää päivällä 0,5-1 kg enemmän kuin aamulla mutta sitten kun se kipuaa yli kahden kilon, tietää syöneensä liikaa tai väärin (itellä ainakin vehnäjauhosta tulee välittömästi pallokalaefekti) ja koettaa syödä loppupäivästä kevyemmin.
VastaaPoistaToisin sanoen nousseet lukemat auttavat ainakin itseäni syömään fiksummin, joten sillä en näe vaa'alla ramppaamista pahaksi asiaksi. Lisäksi jos on illalla kiljuva nälkä vaikka kaloreita ois jo kasassa 2000kcal, ja vaaka näyttää aamupainoa, tietää että voi syödä vielä lisää huoletta. Kuitenkin sillon kun vaaka oikeesti junnaa ja painonlasku hidastuu, vaa'allakäynti on aika raastavaa. Ei oo kovin himmeetä huomata että paino on laskenut noin kilon kuussa -etenkin kun ravaa päivittäin katsomassa. Sitten sitä vasta kärsimättömäksi muuttuukin :)
Noh, ainakin voi lohduttautua siihen että kukaan muu paitsi vaaka ei tiedä kilojasi :) Eipä sitä muille ihmisille oo mikään yksittäinen painolukema, toisin kuin välillä ittelle. Oon huomannu että välillä unohdan katsoa kokonaiskuvaa: kokonaispudotusta ja ylipäänsä jo näkyviä muutoksia peilissä kun kyttään vaan vaakalukemaa alemmas. Sitä tavallaan sokeutuu välillä näkemään vaan sen vaa'an luvun, ja näkee tuloksia vasta kun vaakakin sen kertoo :)
Vaa'alla ramppaus aamuisin on mielestäni ihan ok, mutta päivällä se on ehkä vähän höpsöä kun paino vaihtelee kuitenkin paljon. Vaihtelee se toki aamuisinkin, mutta ainakin aamupainoa seuraamalla huomaa, muuttuuko jokin puoli kiloa uudeksi pysyväksi painolukemaksi siinä missä satunnaisesti mitattu paino voi näyttää enemmän/vähemmän kuin minään muuna päivänä mittausviikolla. Niin kauan kun vaaka ei valtaa ajatuksia, motivaatiota ym. sillä hyppiminen on mielestäni ihan ok, mutta jos se lannistaa tai kyttäystä jatkaa reilusti normipainossakin liian hysteerisesti niin sitten on ehkä hyvä pistää se syrjään hetkiseksi :)
Hups, mullahan oli asiaa :)
Hyvä vaan että juttua riittää!
PoistaJa oon sun kanssa samaa mieltä että jos itseä ei häiritse, niin antaa palaa vaan :D Ja just toi on mullakin että kun tuijottaa vaan sitä vaa'an lukemaa, niin se jo saavutettu muutos jää jotenkin sen varjoon. Mä koitan nipsasta tän tavan pois jo tässä vaiheessa että tästä ei tuu sitten mitään sen suurempaa.
-Kaukaa Kaunis
Elä huoli, kylä myö täällä sitten toppuutellaan kun näyttää että vaaka tai paino näyttävät riistäytyvän käsistä! :) Toivottavasti samoin toistekkin päin :) Tervettä kroppaa ja oloa tässä ollaan hakemassa ja toteuttamassa, ei mitään vinoutumia painon ja peilin kanssa normaalipainossa :)
PoistaKyllä! Vahitaan toisiamme! :D
PoistaJa oon kyllä totakin miettiny, että tässä tosiaan on vielä tota työnsarkaa, että eri asia olis juurikin normaalipainossa olla näin kiinnostunu niistä kiloista...
-Kaukaa Kaunis
No sepäs se :) Jos BMI näyttää jotaa kahtakymppiä ja joku puhuu vielä -20kg tiputtamisesta ni sitten voidaan kyllä puuttua asiaan ja käskeä tekemään lihaskuntoa laihduttamisen sijaan :) Sama juttu siinä jos ei syö tarpeeksi vaan sitkuttaa jollai järjettömillä 500kcal päivillä :)
PoistaOon kyl ihan samoilla linjoilla Mannan kans, eli niin kauan kun se ei vie sun motivaatiota, kaikki on ok. :)
VastaaPoistaMullahan tuo puntarilla ravaaminen on menny kans ihan älyttömäksi. Nykyään en ees malta laittaa sitä kaappiinkaan, kun haluan hypätä katsomaan tilanteen vähän väliä. Mutta mua se motivoi, niin en näe sitä ollenkaan pahana asiana :)
Nimenomaan se pitää miettiä omalta kohalta että miten se vaa'alla ramppaaminen vaikuttaa. Jos se motivoi, niin ehottomasti kannattaa jatkaa!
PoistaLaihdutuskin on niin yksilöllistä, ja jokainen ihminen on kuitenkin erilainen, että kukin saa taaplata sillä tavalla mikä toimii :)
-Kaukaa Kaunis