Vaatteet valehtelee

Oon huomannut viimeaikoina hassun jutun.

Kun katson peiliin näen kokoni hyvinkin erilailla, riippuen onko minulla vaatteet päällä vai ei.

Eihän tämä ole minulle mitenkään uusi juttu, koska ainahan sitä on vaatteilla kyennyt "korjaamaan" ja peittämään tiettyjä kohtia kehossa, mutta nyt tämä ero on minusta melko suuri.

Matkaa normaalipainoon mulla on vielä 8,8 kg, ja silloin mä olen normaalipainon ihan yläpäässä, eli tiputettavaa vielä riittää. Tavoitepainoon on jäljellä 11 kg. Pidän tota normaalipainoa nyt kuitenkin eräänlaisena "terveellisenä" painona, eli normaalipainon rajoissa ollessa koen että olen ja näytän terveeltä.

Miten tämä heijastuu tällä hetkellä peiliin katsottuna, on se, että jos mulla on vaatteet päällä, saatan jopa erehtyä luulemaan että normaalipaino on lähempänä kuin se oikesti on. Jos mulla taas on vähemmän vaatetta, ajattelen että normaalipaino on paaaljon kauempana kuin se oikeasti on.

Illalla kun makaan kyljellään sängyllä ja tunnen kuinka paljon sitä läskiä vielä siinä vatsassa roikkuu, mietin että ei kymmen kiloa riitä mitenkään edes vatsan läskeihin. Siksipä mä olenkin viimeaikoina miettinyt että miltäköhän mä sitten oikeasti näytän normaalipainoisena, ja omat mielikuvat ovat varmaan aika väärät tässä asiassa. Paljonkohan mun pitää tiputtaa että pääsisin siihen pisteeseen mikä mielikuva mulla on tavoitteestani? 20 kg?

Noh, en ala nyt muuttamaan tavoitteita, katson sitten miltä tuntuu kun nyt näihin tavoittesiin pääsen. Ja tiedostan toki senkin että tää painonpudotus vaikeutuu koko ajan, koska koko ajan on vähemmän mitä tiputtaa.

Tässä pitää nyt siis löytää se kultainen keskitie kun peiliin katsoo. Ei saa olla liian tyytyväinen tähän olomuotoon, mutta pitää kuitenkin olla ylpeä siitä minkä on jo saavuttanut.

Mitäs te muut meinaatte kun peiliin katsotte? :)

-Kaukaa Kaunis