torstai 7. marraskuuta 2013

Miksi annoin itseni lihoa?

Monesti elämäntapamuutoksen tai laihdutuksen aloittavat pohtivat miksi he ovat päästäneet itsensä siihen tilaan missä he ovat. Miksi stoppi ei tullut aikaisemmin, milloin kiloja olisi ollut vähemmän ja urakka näin ollen pienempi ja helpompi.

Minä vuonna 2010
Sitä olen minäkin viime päivinä miettinyt. Miksi päästin itseni lihomaan jo muodottoman lihavaksi. Olen ylipainoinen ja suuri edelleen, ja kun ajattelen sitä kuinka paljon suurempi minä olen ollut vain neljä kuukautta sitten, hämmennyn. Miten ihmeessä tilanne pääsi siihen jamaan?

Tulin siihen tulokseen että mun oikeasti pitää löytää syy ja tarttua siihen ja käsitellä se asia niin, että se ei jää taka-alalle kummittelemaan ja palaamaan joskus tulevaisuudessa niin, että vaivalla pudottamani kilot tulevat salamavauhtia takaisin.

Eli estääkseni elämäntapamuutoksen epäonnistumisen, on minun ymmärrettävä miksi minä siihen pisteeseen päädyin että elämäntapamuutos tuli aiheelliseksi.

Minä vuoden 2011 lopussa

Omalla kohdalla  paisumisen syitä ovat olleet mm. laiskuus, mielihyväkeskeisyys, epäonnistumisen pelko, "lihavuusidentiteetin" omaksuminen, vääristynyt kuva urheilusta ja vertailu veljiin.

Miksi en ole siis ennen liikkunut? Olen ollut laiska. Piste. Ei ole huvittanut lähteä lenkille koska elokuvien katsominen sohvalla on paljon kivempaa ja helpompaa. Ei tarvitse hikoilla, tuntea kipua tai epämiellyttäviä tunteita.

Tästä päästäänkin vääristyneeseen kuvaan urheilusta. En ole halunnut urheilla koska se on ikävää. Mua ärsytti ne ihmiset jotka hehkutti siitä kuinka hyvä fiilis niille tulee kun ne juoksee, jumppaa tai kuntoilee muuten. Pah, sanoin minä. Ikään kuin kukaan täysjärkinen oikeasti tykkäis liikunnasta. Ihmiset liikkuu jotta ne näyttäis hyvältä ja vois arvostella meitä muita (minua) jotka ei liiku ja näytä niin hyviltä. Tämä oli mun ajatuksenjuoksu. Kuinka väärässä mä olinkaan! Ja nyt voin sanoa että onpas ihanaa että olin väärässä! Kyllä meille ihmisille on luotu tämä keho ja taipumus liikkumiseen ihan muista syistä kun kauneussyistä. Se on vaan kiva lisä :)

Kesäkuu 2013

Liikkumattomuudesta vielä sen verran että mun kuvaa urheilusta väritti myös mun himourheilija veljet. Ne on ihan aikojen alusta harrastaneet liikuntaa, ja toinen ainakin ihan SM -tasolla yhdessä lajissa. Siispä meidän perheessä oli kahta otantaa liikkumiseen: 1) et liiku ollenkaan tai 2) liiku aivan älyttömästi ja menesty kaikissa lajeissa. Siinä ei ollut ihan helppo sitten lähteä kulkemaan sitä kultaista keskitietä.

Sitten siihen ruokapuoleen. Oon vähän jo kertonutkin että vaikka ruoka on meillä ollut suht terveellistä, niin olen syönyt aivan liikaa ja sen lisäksi napostellut liikaa kaikkea epäterveellistä. Meillä on aina herkkuja saatavilla, ja minä, jolla ei ole minkäänlaista kohtuudentajua herkuissa söin niitä sen mukaankin kotona asuessani. Ja minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa.

Tämän lisäksi mukaan tuli tunnesyöminen, ja erityisesti palkitsemissyöminen. Toisin sanoen taannuin vauvan tasolle tunne-elämässäni. Vauva tuntee mielihyvää oraalisesti, eli hyvänolon tunne tulee tuttipullosta, imetyksestä tai vaikka suuhun tungetusta kengännauhasta. Pointtina kuitenkin että suu on se ensimmäinen paikka millä tutkitaan ja tunnustellaa, sekä saadaan nautintoa. No, minä, Kaukaa Kaunis 21-vee olen edelleen vauvan tasolla tässä asiassa. Mä haen/hain mielihyvää oraalisesti, syömällä. Tää on tämmönen vähän psykoanalyyttinen näkökulma, mutta pitää paikkansa monen syöpöttelijän (tai juopottelijan) kohdalla.

Marraskuu 2013

Viimosena muutama sananen tosta "lihavuusidentiteetistä". Mä olen aina ollut lihava. Tästä voisin naputella ihan omankin postauksen, mutta kerron tässä nyt jotain. Mä olen lapsesta saakka ollut lihava, ja kaikki muistot mitä mulla itsestäni on, on ylipainoisesta minästä. En toki ole aina ollut näin ylipainoinen kun nyt, mutta aina on terveystarkastuksissakin puhuttu ylipainosta. Sanomattakin on selvää että identiteetin rakentuessa on oma keho ja kehonkuva siinä aika keskeisessä osassa. Siksipä munkin identiteetti on rakentunut osittain ylipainoisuuteen. Mulle jokainen kilo alaspäin on suuri harppaus tuntemattomaan, mikä osittain pelottaakin mua. Mitä jos mä en osaakaan olla hoikka? Tää on ollut yksi syy, miksi mä en ole aikaisemmin tehnyt asialle mitään. Mua on pelottanut epäonnistuminen ja se tuntematon jota laihuudeksikin kutsutaan.

Tämmösiä asioita on siis ollut mulla riippakivinä jaloissa, mutta kun nää asiat tiedostaa, niin niitä voi ruveta työstämään. Mä en nimittäin enää näitä kiloja takaisin ota!

-Kaukaa Kaunis

11 kommenttia:

  1. Tämmöset pohdinnat auttaa aina oman elämäntapamuutoksen hahmottamisessa ja ylläpitämisessä, hienoa! :) Jännä miten monen laihduttajan historiasta löytyy juurikin tuota huonoa asennetta liikuntaan, tunnesyömistä ja liikaa herkkuja. Toisaalta ihan loogista mutta silti se aina hämmentää miten moni on lihonut samojen syiden nojalla. Mielenkiintoista oiskin että miten tuohon voisi vaikuttaa muullakin kuin yksilötasolla ja parantaa suuremmankin ihmismassan liikunta- ja tunnesyömistottumuksia sen sijaan että hyllyt notkuvat toinen toistaan turhempia uusia herkkuja ja moni liikuntaharrastus maksaa maltaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tohon kun löytyisi ratkaisu niin saattais olla aika rikas nainen sen jälkeen :D

      -Kaukaa Kaunis

      Poista
    2. Herkkuihin ohjeistus "ei saa käyttää tunnelatauksen aikana" ja jumpat puolet halvemmaks? :)

      Poista
    3. Ei taitais ruokabisnes tykätä :D Valitettavasti niin kauan kun ruoka on biljoonabisnes niin kuluttajat suorastaan työnnetään ostamaan ja syömään, ja syömään vähän lisää.

      -Kaukaa Kaunis

      Poista
  2. Kovin tutun kuuloista tekstiä.. Näiden asioiden mietiskely on ihan hyvä juttu. Sekin tavallaan auttaa hahmottamaan mitä kropassa (ja pään sisällä) tapahtuu kun laihtuu, tai ylipäätään tulee mikä tahansa iso askel tuntemattomaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Ja se on oikeasti vaarana että pää jää matkasta, ja se taas aiheuttaa ongelmia painonhallinta vaiheessa.

      -Kaukaa Kaunis

      Poista
  3. Näytät aivan mahtavalta tuossa viimeisessä kuvassa!

    Tuo teksti on kyllä niinku omasta elämästä. Mulla ainaki lähti homma ihan lapasesta ku muutti omilleen ja sai syödä ihan mitä ikinä halusi, sillon ku halusi. Hitaasti, mutta varmasti siitä pitäis oppia pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Ja tosi samanlaisia tarinoita olen kyllä lukenut monista blogeista. Niinkun Manna Masu sanokin, taitaa olla aika yleinen tarina, joka pitäis saada kitkettyä :D

      -Kaukaa Kaunis

      Poista
  4. En oo hetkeen kerenny käyny täällä lueskelemassa ja pakko sanoa, että ihan mahtavia postauksia oot taas tehnyt liukuhihnalta!

    En ole ihan kokonaan lukenut vielä, mutta suosittelen suuresti Michael Pollanin In Defense Of Foodia. Aivan huikeaa settiä, ja paljon asioita, mitä ei ole tullut ajatelleeksi, ja liittyy vähän tämän postauksen sisältöön.

    Eikö olekin outoa, että esim.

    Aikaisemmin ihmiset eivät olleet lihavia. Ja niissä maissa, joissa länsimainen ruokavalio ei (vielä, ja toivottavasti ei tulevaisuudessakaan) ole käytössä, eivät ihmiset ole lihavia. Toki ruokaa oli vähemmän saatavilla, mutta nekään, joilla sitä olisi ollut "rajattomasti", eivät lihoneet. Vaikuttaisi siltä, että nimenomaan ruuan pitkä prosessointi, valkoinen sokeri ja valkoiset jauhot, ovat syypää ihmisten lihomiseen.

    Ihmiset, jotka syövät länsimaista ruokavaliota, sairastuvat sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen (2) ja moneen muuhun, vaikka olisivatkin "terveitä" (ei lihavia, ei perussairauksia), paljon useammin kuin ne, jotka eivät sitä syö...

    Toisaalta erittäin surullista luettavaa, mutta nykyään, kun voi itse päättää mitä syö (esim. 1960-luvun jenkeissä tämä ei oikeasti ollut mahdollista, koska yksinkertaisesti lähes kaikki ruoka, mitä kaupassa oli, oli pitkälle prosessoitua), niin tuo antaa myös toivoa :)

    Lisään vielä, että koska tuo kuullostaa noista päätellen jopa huuhaalta, niin kyseessä on new york times best seller ja erittäin arvostettu kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä pistää kirjavinkki korvan taakse!

      Ja joo, mä olen miettinyt tota länsimaista ruokakulttuuria, koska esim. aasian keittiö perustuu aikalailla riisiin, ja jostain syystä riisi on täällä punanen vaate kun puhutaan hyvistä ja huonoista hiilareista. Joku täällä meiän päässä menee pahasti vikaan jos pitää puhtaat luonnontuotteet niin kuin riisi mustamaalata (kyllähän sitä riisiäkin prosessoidaan, mutta kuitenkin).

      Paha vaan kun ei pysty kovin paljoa tekemään muutosta jos ei oo maheja kasvattaa itte satoa. Tuntu että ei tuolta kaupasta saa mitään ei-prosessoitua, kun liha ja kasviksetkin on jo "saastunut".

      -Kaukaa Kaunis

      Poista

Hei! Kerro ihmeessä mitä mielenpäällä on :)