SHHHHH - Se on salaisuus!

Minulle laihdutus/elämäntapamuutos on salaisuus. Olen viime päivinä pohtinut miksi.

Olen aina ollut ns. sinut itseni kanssa, eli ylipaino ei ole kovin paljoa vaikuttanut esim. itsetuntooni.
Minulla on aina ollut kavereita ja seurassani on viihdytty. En inhoa itseäni painoni takia.

En kuitenkaan ole koskaan ollut tyytyväinen kroppaani. En ikinä suostuisi pukemaan bikinejä päälle ja mennä jonnekin jossa on muita ihmisiä. Ryhmäkuvia otettaessa menen takariviin seisomaan. Istuessa vedän paitaa vaistomaisesti "suoraksi" niin ettei se mene jokaisen makkaran myötäisesti. Ja suurin asia: en koskaan puhu painostani. Ja en tiedä onko se vain omassa päässäni, mutta minun seurassa normaalipainoiset eivät puhu omista paino-ongelmistaan.

Eli kysymys kuuluu, miksi se on niin suuri salaisuus? Jotenkin nyt mietittynä se on oikeastaan naurettavaa että mä en puhu painostani tai laihdutuksesta koska kaikki kuitenkin NÄKEE mut ja sen kuinka iso olen. Jotenkin omassa pienessä mielessä ajattelen että jos käytän kivoja vaatteita ja meikkaan nätisti ja tuoksun hyvältä, niin mä näytän myös hyvältä. Ja ei sillä että ihminen ei vois näyttää hyvältä jos on isokokonen, mutta kuitenkin se ihmisen koko on sellanen joka kuitenkin rekisteröidään kun ihmisen tapaa.

Eli jotenkin mä olen ajatellut sen niin, että jos mä en puhu paino-ongelmastani niin sitä ei ole? Todella viisasta.

On se varmasti luonteestakin kiinni. Mä en ylipäätänsä puhu vieraille tai muutenkaan kovin avoimesti omista henkilökohtasista asioista, joten en ole ensimäisenä hehkuttamassa kahvihuoneessa että meikä se onkin laihiksella! Uskon että kaikki on törmännyt niihin ihmisiin jotka ensitapaamisella kertoo suurinpiirtein kaiken hiivatulehduksesta s-marketin söpöön kassapoikaan. Minä en ole tällainen ihminen.

Mutta jos rehellisiä ollaan, mua nolottaa. Mä häpeän kehoani. En tiedä millä logiikalla, mutta mä ajattelin että jos myönnän sen että painoa on kertynyt liikaa, muutkin tajuaa sen. Eli jos puhun ihmisille paino-ongelmistani, ne yhtäkkiä tajuasi, että katsos, onpas siinä läski ihminen, en tajunnukaan sitä ennen!
HAH, olen mä niin fiksu!

Nyt kun alotin tän elämäntapamuutosprojektin, en ole kertonut kenellekään tutulle että kirjotan blogia. Äitini tietää että jotain on meneillään koska syön niin eri tavalla kun olen täällä vanhempieni luona oleskellut. Mutta ääneen en ole mitään sanonut. Vain yksi kaverini tietää että olen vältellyt hiilareita ja aloittanut juoksun. Mutta projektin laajuudesta hänelläkään ei ole mitään hajua. ja ääneen ei taaskaan ole mitään lausuttu.

Monet sanoo että ei halua kertoa lähipiirille epäonnistumisen pelossa. Se on ihan todellinen pelko, varsinkin jos on julistanut monesti laihtuvansa. Minulle tämä ei ole niinkään pelkona, mutta toisaalta en kestäisi sitä jos ihmiset alkaisivat aina kysellä että no, mites se laihdutus sujuu?

Senpä takia olen päättänyt että jos ja kun ihmiset alkavat kommentoida painonlaskua, voin sanoa että se olis aika huolestuttavaa jos paino ei laskis kun teen töitä sen eteen aika hemmetisti.

Mutta en usko että tästä alan kailottamaan koko kylälle. Sen takia kailotan tästä anonyyminä koko maailmalle internetissä! Ihanaa että on joku foorumi missä voi seurata muita samassa tilanteessä olevia ja saada purkaa omia tuntoja kun niitä ei irl (=todellisessa elämässä) pääse kenellekään kertomaan.

Olipas se sekava ja pitkä jorina! Toivottavasti joku jaksoi lukea, ja mua kiinnostais aivan HIRVEÄSTI tietää onko muilla vastaavia ongelmia, vai ootteko te kertonut jo kaikille suoraan? Siinä saa kuitenkin hyvän tukiverkoston joka tsempaa sitten ihan kasvotusten :)

-Kaukaa Kaunis