Olen taas viime aikoina alkanut pitämään ruokapäiväkirjaa puhelinsovelluksen avulla. Vaikka sovellus tekee oman arvion kalorimääristä, tarkistan yleensä asian jos se vain on mahdollista.
Mua onkin naurattanut kun ennen ruokailua mulle on kehittynyt rituaali, missä aluksi kasaan kaiken syötävän pöydälle, sitten alan puntaroimaan kaikki erikseen ja samalla pidän paperin avulla kirjaa. Sitten jos sovelluksesta ei löydy jotain ruokalajia, katson kännykän netillä googlettamalla kyseisen ruoan ravintoarvot.
Sitten alkaa kova matemaattinen hetki kun jaan ruokagrammoja sadalla grammalla ja kaloreita sitten vastaavalla osuudella. Puhelimen laskin on kovassa käytössä!
Sitten syön ruoan onnellisena ja kirjaan sovellukseen syömiset.
Nykyään kun syön niin paljon vähemmän, ja jatkuva napostelu on jäänyt pois, musta tuntuu että haluan kuitenkin olla jollain lailla tekemisissä ruoan kanssa. Ja sen takia oon innostunut kokkailemaa enemmän sellasia ruokia minkä valmistukseen menee kauemin, ja juurikin nää kalorilaskut ja mittailut vie oman aikansa, mikä on pyhitetty ruoalle.
Ruokakaupassa on pakko tutkailla eri asioiden ravintoarvoja, ja miettiä mikä ruoka sopisi tämänhetkiseen ruokavalioon.
Eli mun suhde ruokaan on edelleen vähän kieroutunut. Kauhean mättöähkyilyn sijaan ruoka on mun mielen päällä ehkä turhan paljon päivän mittaan. Eli siinä on vielä opettelemista.
Toisaalta, uskoisin niin että laihdutus on niin kokopäiväistä hommaa, että ruoan ollessa niinkin isossa roolissa, on vähän mahdottomuuskin jättää ruoka taka-alalle.
Mites teillä kanssa-laihduttajilla? Onko suhteenne ruokaan muuttunut terveellisellä tavalla, vai oletteko löytäneet laillani uuden obsessiivisen lähestymistavan ruokaan?
-Kaukaa Kaunis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! Kerro ihmeessä mitä mielenpäällä on :)