maanantai 26. elokuuta 2013

5 syytä

Tein tässä hetki sitten postauksen jossa luettelin 50 syytä miksi haluan laihtua tai muuttaa elämäntapaani terveellisemmäksi.

Siinä tyydyin siis vain luettelemaan syitä jotka tulivat mieleeni, sen kummempia selittelemättä.

Nyt ajattelin kertoa vähän tarkemmin viidestä listalta valitsemastani syystä ja avata tätä minun laihduttajan sielunmaisemaani :)

1) Terveys. Mun mummo oli diabeetikko. Pienenä aina puhuttiin että mummolla on sokeritauti ja sen takia siltä amputoitiin jalka ymym. Enhän mä edes tiennyt mikä sokeritauti on, ja ihmettelin sitä miksi ihmeessä jonkun taudin takia pitää viedä jalka pois. Yläasteen terveystietotuntien jälkeen asia hieman avautui mulle mutten ole sitä sen kummemmin ajatellut, olenhan vielä niin nuori. Viime keväänä sitten seurasin yhden läheisen ihmisen sairastelua, joka ei kyllä liittynyt mitenkään diabeetekseen tai ylipainoon, mutta silloin tajusin kuinka suojaamaton minäkin olen. Mähän suorastaan kerjään sairauksia ja vaivoja. Mä olen aina ihmetellyt miten kukaan voi tupakoida. Se vie ihan hirveesti rahaa ja tuo vaan kaikkea negatiivista terveydelle. Mä tajusin kanssa mä teen periaatteessa ihan samaa ittelleni. Mä en kunnioittanut mun kehoa ja loppujen lopuks elämää tarpeeks että kattoisin vähän mitä syön? Naurettavaa. Tajusin oikeasti miten mä leikin tulella, ja ihan vaan siitä syystä että tykkään syödä ja en jaksa liikkua. Mä olen riskiryhmässä oikeastaan kaikissa sairauksissa, ja se kertoo mun mielestä jo aika paljon siitä kuinka terveellinen mun elämäntapa on/oli vaikka mitään varsinaisia sairauksia mulla ei VIELÄ olekaan.

2) Itsepuolustus. Call me crazy tai väittäkää että mä olen kattonut liikaa Criminal Mindsia/CSItä/rikossarjoja mutta mua oikeasti välillä pelottaa esim. yöaikaan yksin liikkuminen. Mä tiedän että nykyään voi tapahtua ihan mitä tahansa, ja sen voi lukea lehdistä joka päivä, mutta eihän sitä koskaan omalle kohdalle usko. Mutta sitten mä oon miettinyt niitä tilanteita ja tajunnut että oli se sitten yläasteelainen rimpulakinttu tai viiskymppinen kaljamaha, ne molemmat päihittäis mut jos sellanen tilanne tulis. Mä olen säälittävän voimaton. Ja fyysisesti hidas. Mä en olis jaksanut juosta ketään karkuun edes kahta minuuttia putkeen. Puhumattakaan siitä miten osaisin ja kykenisin puolustamaan itseäni kamppailutilanteessa. Sen takia mä olen päättänyt että kunhan tästä pääsen normaalipainoon, mä menen itsepuolustuskurssille, ja voin potkasta munille kaikkia jotka yrittää tulla lähelle.

3) Tyytyväisyys omaan kroppaan. Vaikka mulla on suht hyvä  itsetunto, on siinä vielä hurjasti parannettavaa. Mä haluan kokea päivän jolloin on ihan sama vaikka kaikki ottais kuvia alakantista. Mä haluan mennä vaatekauppaan ja olla oikeasti sitä mieltä että joku vaate näyttää hyvältä mun päällä. Mä en halua laihistaa koko loppuelämääni, varsinkin kun se ei todellisuudessa edes auta tilannetta. Mä haluan myös kantaa itseäni ylpeänä, ja jättää "mitä muut musta ajattelee" -ajatuksen menneisyyteen.

4)Energia tason nousu/aktiivisuus. Voi kuinka monta kertaa mä olen jäänyt paitsi asioista ihan vaan sen takia että mä en ole jaksanut tai kyennyt tekemään jotain. Arvatkaa vaan uskallanko mä edes ajatella päivää huvipuistossa ? EN. Mä en lähtenyt valloittamaan vuorta kun olin lomamatkalla Italiassa. Mä en osallistu mihinkään leikkimielisiin kilpailuihin tai peleihin koska ajattelen että mä en jaksa tai että mä oon kaikista huonoin. Kerran muistan kun vältin täpärästi eukonkantokilpailut pakenemalla vessaan, jossa mä sitten istuinkin aika tovin. Mä en voinut kuvitellakaan kuinka kukaan ois jaksanu mua kantaa. Abipäivänäkin meidän koulussa oli tapana että ykköset kantaa abit rekkaan. Ja mä suoraan sanoin pojille jotka epätoivosina katto toisiinsa että mitenköhän tässä käy, että no worries, mä kävelen. Mun elämässä on niin monta tilannetta jotka on jäänyt kaduttamaan koska mun kunto ei kestä, tai se aktiviteetti ei kestä mun painoa.

5) Vaatteet! Oi kuinka mä odotan sitä päivää kun voin oikeasti pukeutua juuri niihin vaatteisiin kun tahdon. Mä rakastan hameita ja mekkoja, mutta en ole juurikaan sellaisia käyttänyt koska mun jalat ei vaan kestä päivänvaloa. Toinen on käsivarret paljaaksi jättävät. Mulla pitää kesähelteilläkin olla joko bolero tai neule tai joku shaali olkapäillä jotta mun käsivarret peittyis. Mulla on ollut vaikka kuinka monta vaatetta jotka mä olen jättänyt kaapin perälle ihan vaan siitä syystä että mä näytin ne päällä läskiltä. Ihan kun kukaan ei olis tajunnut sitä ennen sitä? Hah. Ja korkokengistä puhumattakaan. Mä olen aika pitkä (n.173 cm) ja jotenkin musta tuntuu että mä olen vielä jättiläismäisempi jos mä vielä korotan itseäni korkeammalle, ja samalla olen leveä kun sinivalas. Mulle ainakin tuli aina sellanen jättiläisefekti, ja niin on kaikki korkkarit kaapin päällä odottamassa.

Siinäpä oli viisi sadoista syistä selitettynä. Näistä kirjottaminen antaa mulle kyllä jotenkin lisäpuhtia. Jotenkin osan näistä pistää aina taka-alalle, ja niitä ei tuu mietittyä, niin on hyvä palauttaa mieleen mitä kohti tässä ollaan oikein menossa!

Viettäkää oikein ihana päivä missä ikinä olettekin :)

-Kaukaa Kaunis

8 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! :) Vaikka mulla taitaa olla vähemmän ylipainoa kuin sulla, niin silti voin täydellisesti samaistua kohtiin 3-5. Olen vieläpä lyhytkin, mutta silti tunnen itseni usein jättiläiseksi. Jokaisella on se oma näkökulmansa...

    Vaikutat kyllä niin päättäväiseltä, etten epäile yhtään ettetkö vielä joku päivä voisi todeta, että olet päässyt tavoitteeseesi etkä huolehdi tämän listan asioista enää ollenkaan! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos tosi paljon kommentista! Tuli tosi hyvä mieli :)

    Ja joo, kyllä tässä ihan tosissaan ollaan. Ei oikein auta mikään muu.

    -Kaukaa Kaunis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, täällä toinen pitkula joka välttää korkoja. Itselläkin on muutamat korkkarit, nilkkurit ja jopa korolliset saappaatkin odottamassa kiltisti kaapissa. Aiemman laihiksen tuloksena uskaltauduin käyttämään korkoja ja jopa viihdyin niissä - tuli kivan naisellinen ja itsevarma olo. Itsellä kuitenkin kilojakin suurempana syynä korkojen käyttämättömyyteen on ollut se että olen lähes aina se pisin, ainakin naispuolisista kavereista. Ärsyttää kun on niin pitkä että kaikki kaverit ylettää about olkapäähän tai ovat ainakin puoli päätä lyhyempiä. Laitappa siinä vielä korot jalkaan niin pituusero kasvaa kasvamistaan. Jättiläisolo on aina vainonnut minua, olen sitten ollut hoikka tai ylipainoinen. Olisi niin kiva olla lyhyt ja käyttää sitten huoletta niitä 5-10cm korkoja, vaikka 15cm jos huvittaa. Mutta tähän on tyytyminen, tai sitten on vain etsittävä jostakin pidempiä kavereita :) Onneksi nyt sentään nykyisin löytyy jopa muutama saman pituinenkin :) Jospa tästä taas laihtuessaan rohkaistuisi :)

      Poista
    2. Toi on niiiiin tuttua! Munkin kaikki kaverit on jostain syystä sellasia päätä lyhkäsempiä. Ja auta armias jos mä vetäsen korkkarit jalkaan, niin tuntuu että hivon taivasta.

      Mulla on niin paljon kaikkia ihania kenkiä mitä en oo pystyny kättää, ja ens kesänä vihdoinkin voin pitää kunnon korkkarikesän, eli kaikkiin kissanristiäisiin vaan ykköset päälle ja uutta olomuotoa esittelemään! :D

      -Kaukaa Kaunis

      Poista
    3. Hih, niin se pitää mennä! :) Ja perskules, vaikka sitä on jo pitkä valmiiksi, on meilläkin oikeus nauttia korkkareista ja muista korollisista! :) Kunhan vaan oppis olemaan ylpeä pituudestaan eikä välittäisi siitä että on sitten mikäkin hongan kolistaja - so what?! :) Eipä tuu ainakaan kukaan näköesteeksi - joskus sen baarissa ihmismassassa kävellessä huomasin!

      Poista
    4. Totta! Ja oikeastaan oon tyytyväinen omaan pituuteeni muutoin, mutta sitten kun on siinä seurassa jossa kaikki päätä lyhyempiä, niin se jättiläisfiilis ei oo kiva.

      Toivottavasti se sitten tasottuu ainakin vähän kun en oo enää niin jättiläinen leveyssuunnassa.

      -Kaukaa Kaunis

      Poista
    5. Hih, tuota minäkin odotan. Että vaikka pitkula tulen aina olemaan, voin silti olla hoikka, ja pituushan sitä hoikkuutta vasta korostaakin! :) Mutta tosiaan tuo päätä lyhyempi seurue ei koskaan kovasti itsetuntoa nostata kun on norsu olo vaikka painais nelkytä kiloa :)

      Toisaalta voihan sen nähdä niinkin että onneksi on pitkä ja kilot jakaantuvat pidemmälle alueelle :) On se päälle 170 senttinen lähes satakiloinen, mistä molemmat alotettiin, silti hoikemman näköinen saman painoinen päätä lyhyempi! :) Meillä on pituutta mihin piilottaa muutama ylikilo ;)

      Poista
    6. Totta! Kyllä tästä pituudessa on omat hyvät puolensa :)

      -Kaukaa Kaunis

      Poista

Hei! Kerro ihmeessä mitä mielenpäällä on :)