Kaikki ketkä yrittää laihduttaa tai on elämäntaparemontin pyörteissä tietää että joko tietoinen tai tiedostamaton osasyy laihtumiseen on näyttää niille jotka ei uskonut sun kykenevän siihen.
Vaikka mullakin on miljoona ja yksi syytä laihtua, ja terveys tietenkin ihan ykkösenä, täytyy munkin myöntää että mä odotan sitä päivää kun pääsen pitkän ajan jälkeen tapaamaan tiettyjä ihmisiä, ja nähdä niitten leuat lattianrajassa.
Sitä odotellessa on tän projektin aikana varauduttava siihen että monet ystävät ja tutut huomaa näitä väliaikamuutoksiakin, ja luultavasti kommentoi laihtumista. Sitten kun on tavotteessaan voi vaan todeta että enkö mä olenkin upea? :D tai jotain muuta vastaavaa, mutta nää välitilat on vähän kiusallisia kun matkaa kuitenkin on vielä taitettavana.
Olenkin aiemmin sanonut että mä en kaiuta elämäntaparemonttiani kaikille, ja mielummin pidänkin sen salassa, joten mulla on vähän ristiriitaiset fiiliksen niitten kommenttien ja kehujen varalle.
Toisaalta on hienoa että muutos näkyy ja ihmiset huomaa sen ja kommentoi. Se tarkottaa että se toimii, mä laihdun ja näytän paremmalta. Mutta sitten on se toinen puoli. Mä en puhu painostani tai laihdutuksesta kenellekään, ja koska se on kuitenkin kaikkien nähtävillä, se varmasti tulee puheeksi. En tidä mitä siihen vastaisi, kiitos? Mun mielestä se ei kuitenkaan oo yhtään niitten asia. Ja sitten jos tulee kommenttia kuinka hyvä tai kiva se on että mä laihdutan, otan sen kuitenkin kritiikkänä edelliselle minälleni. Miksi kukaan ei nyt tässä vaiheessa sano mitään jos kokee että mun pitäis laihduttaa ? Ei sillä että mä tahtoisin sitäkään, mutta mikä tekee sitä okein, että jos mä itte tulen terveemmäksi, on hyvä sanoa että mä olen viimeset 10 vuotta ollutkin epäterve? Vähän niinkuin jos joku ilmottaa eroavansa kusipää miehestänsä kaikki onkin yhtäkkiä sitä mieltä että hyvä vaan kun se oli ihan paska koko äijä vaikka ei ole ennen sanonut yhtään mitään.
Tämä tuli nyt mieleen kun äiti on nyt muutamaan kertaan sanonut että mä olen pienentynyt. Mulle tuli ihan kiva olo siitä että sen huomaa, mutta tää kommentti tuli kuitenkin mun omalta äidiltäni.
Luultavasti tulen siis reagoimaan näihin kehuihin ja kommentteihin riippuen siitä henkilöstä kuka ne antaa. Pitää varmaa sitten keksiä joku kestovastaus että kiitti, alotin juoksun, mitäs sulle kuuluu?
Olipas taas sekavaa, mutta jotenki mun olo koko tän aiheen kanssa on sekava. Muita kommentteja ei olekaan tullut muualta kun äipältä, mutta toisaalta mä pukeudun edelleen hyvin löysiin vaatteisiin ja muutenkin muutos on niin pientä. Luultavasti kuukauden tai kahden päästä alkaa sitten se rumba tuttuihin törmätessä.
-Kaukaa Kaunis
Mun työkaveri huomas yks päivä et oon laihtunu, ja sanoki sen sit mulle. Taisin kommentoida vaan et "kiva et sen huomaa". Se on jotenki vaikee reagoida toisen kommentteihin, ku jotenki musta tuntuu, et jos kiittäisin kommentista, nii ihan niinku sillon kiittäisin jostai asiasta, joka on vaa tapahtunu ilman mun omaa panosta. Mut jos kommentoin, et kiva, jee hyvä et mun työn tulokset alkaa näkyä, nii sillon oon omalla työllä saavuttanu sen tilan, missä joku huomaa eron. Vähän vaikee selittää tätä mun ajatusmaailmaa :)
VastaaPoistaToi on kyllä totta että kiittely tuntuu vähän samalta kun joku kehuis vierailulla ollessaan kaupasta ostettua kääretorttua.
PoistaHmm.. Toi on kyllä hyvä vastaus, saatan pölliä sen sulta :D
Nyt vaan pitäis päästä siihen tilanteeseen että sen muut oikeasti näkeekin :)
-Kaukaa Kaunis
Hyvä postaus! Paino on kyllä sellainen asia, mikä on aika tabu ylipainoisten seurassa. Ja ymmärrettävästi niin.
VastaaPoistaMutta toisaalta, ylipaino on (ainakin lähes aina) henkilön itse aiheuttamaa, ja olen jotenkin aina ollut sitä mieltä, että sen jonkinlainen paheksuminen on ihan hyväksyttävää. Enkä tarkoita sitä, että lihavat ihmiset olisivat jotenkin huonompia kuin muut, onhan lähes kaikilla jotain "paheksuttavia" tapoja, kuten päihteet tai muut riippuvuudet. Terveys on kuitenkin maailmanlaajuinen ihanne ja niin kuuluukin olla, ja lihavuus on huonoksi terveydelle. Tämän takia en itse kyllä ota huonosti yhtäkään kehua minkä tulen saamaan. Kyllähän sitä saa kehua, kun olet jo ostanut itsellesi todennäköisesti lisävuosia elinaikaa ja kokoajan saat enemmän elinvirtaa.
Ymmärrän kyllä sun pointin, mutta tota paheksumista en ihan allekirjoita.
PoistaSe on kuitenkin jokaisen oma asia miten elämänsä tällä maapallolla viettää. Sitä ei tarvitse ymmärtää taikka suositella, mutta mun mielestä kenelläkään ei ole oikeutta paheksua jotain niinkin triviaalia kuin toisen ihmisen syömistottumisia tai liikkumista. Ellei kyse oli jostain läheisestä ihmisestä kenen toivoisi elävän täällä pidempään, ja jonka elämäntavat vaikuttaa omaan terveyteen ja olemiseen. Mutta yleinen paheksunta - ei hyvä.
Ja noista kehuista oon samaa mieltä, jos niiden taka-ajatuksena on terveys. Valitettavasti usein tuntuu siltä että ne kehut tulee vain ja ainoastaan ulkonäön parantumiselle. Ei siinä paljoa ajatella sitä että "ompas kiva että tuokin on terveempi" vaan että toinen näyttää paremmalta kun on laihtunut.
Äh, huomaa taas tästä mun kommentista että tosiaan kysessä on arka aihe. Jos ei olisi itse niin lähellä tätä aihetta niin voisi olla vähän erilainen näkökulma ja mielipiteet.
Toisekseen täytyy vielä sanoa että miehen ja naisen suhtautuminen näihin asioihin on aika erilainen. Sen huomaa perinteisestä "kulta, näyttääkö mä läskiltä tässä mekossa?" kysymyksestä, johon on vaan yksi ja ainut oikea vastaus.
-Kaukaa Kaunis
Hyviä pointteja.
PoistaLuulen, että ehkä ymmärrät vähän väärin mitä tarkoitan (en myöskään ole paras pukemaan asiaa sanoiksi). En tarkoita, että sitä pitäisi mitenkään julkisesti ikinä näyttää (eikä pitäisikään), mutta väitän, että ihmisellä on luontainen "paheksuminen" lihavuutta kohtaan, ja menen vielä astetta pitemmälle, ja väitän, että tämä on hyvä. Lihavuus on lähes jokaisen länsimaan ongelma ja aiheuttaa todella suurta kuormitusta esim. terveydenhuollolle ja vähentää ihmisten työvuosia. Se siis vaikuttaa kyllä kaikkiin ihmisiin.
Mutta, kuten sanottu, kaikilla on paheita (joita pitääkin paheksua), poltan itse (vielä toistaiseksi, en ole tästä vielä kirjoittanut, mutta tämäkin on tavoite lopettaa siinä painotavoitteen vaihteessa) tupakkaa, ja minusta on hyvä, että ihmiset sitä paheksuu. Jotenkin vain tunnen sen "paheksumisen", mutta en todellakaan ota sitä hyvällä, jos joku tuntematon siitä minulle avautuu.
Ymmärrän, että tämä on vaikea asia :)
Sain vähän etäisyyttä otettua tähän asiaan ja alan pikkuhiljaa ymmärtämään mitä meinaat.
PoistaEttä se "paheksuminen" olis ikäänkuin sisäänrakennettu taipumus, joka sitten ennaltaehkäse lihavuutta ja siitä seuraantuvia sairauksia. Kehon puolustuskeino?
Ja kyllä, lihavuus on sellainen asia että jokainen lihava tietää että elää epäterveellisesti, mutta ei halua kuulla siitä.
-Kaukaa Kaunis
Juuri näin. Ihminen luonnostaan esim. pitää terveen näköisestä ulkonäöstä enemmän. Sama pätee liian laihoihin.
PoistaToisaalta nykyisin on surullisen yleistä ihannoida molempaa: lihavuutta ja laihuutta. Esim. Mallimaailma ajanut tuota liian laihan ihannointia. Ja varmaan lihavuuden ihannointi (ei kovin yleistä Suomessa, mutta esim. Yhdysvalloissa, missä lihavuus on pahempi ongelma) kumpuaa taas sieltä yleisestä kansakunnan lihomisesta.
Luin eilen mielenkiintoisen artikkelin ihmisen fysiologiasta: ihmisen keho luonnostaan estää lihomista, mutta toisaalta myös laihtumista.
Eli haluaa pysyä tietyssä painossa.
Ihmisen keho nostaa metabolismia (peruskulutusta), jos yhtäkkiä syödään liikaa ja alkaa itseasiassa syöttämään enemmän "täyden olon" hormoonia, että ihminen ei söisi liikaa.
Ja toisaalta, jos kilot on tullut ja niistä haluaa eroon, on se vaikeampaa, koska ihmisen keho pistää vastaan. Jos yhtäkkiä syödään vähemmän, metabolismi laskee ja "täyden olon" hormoonia syötetään vähemmän, että ihminen söisi enemmän. Keho puolustautuu.
Vähän menee asian vierestä, mutta pointti on se, että ihmisen keho on "suunniteltu" olemaan tietynlainen ja sellainen keho myös näyttää ihmisen mielestä hyvältä. Ihmisen aivot ovat kuitenkin niin monimutkaiset, että ihminen pystyy totuttamaan ne johonkin muuhun ja muuttamaan näin myös mieltymykset "vääriksi".
Väärä on vaikea sana, mutta epäterveiksi.
PoistaSama pätee moneen muuhunkin asiaan. Yhtenä esimerkkinä tulee mieleen väkivaltainen porno, jonka en myöskään usko olevan luonnollisesti ihmisen mieleen. Kaikki, mitä ihminen on kuitenkin nähnyt ja kokenut ja yms. voi muovata näitä luonnollisia mieltymyksiä ja tehdä niistä epäterveitä.
Hmm.. mielenkiintoista kyllä.
PoistaTarkentaisin kuitenkin tuota ihainnointia sairaalloiseksi ihainnoinniksi. Niin laihuudessa kuin lihavuudessakin on aika suuret erot ääripäillä ja niiden välimuodoilla. Eli voi olla lievästi lihava tai "skinny" luonnostaan, jolloin tämä laihuus tai lihavuus ei vaikuta ulkonäköön tai terveyteen, vaikka BMI ja muut mustavalkoiset mittarit toista väittäisivätkin.
Kun kyseessä on "väärä" mieltymys, on ihainnointi sairaalloisella puolella, ja laihuus ja lihavuus sen mukaista.
En osaa sanoa missä menee se raja, mutta ylipainoa on laaja kirjo. Yllättävänkin laaja, kun miettii että täällä blogimaailmassa olen törmännyt ihmisiin joilla paino yli 140 kg. Vaikea kuvitella että näissä painoissa olisi kovinkaan kauaa oltu maailmanhistoriassa. Kertooko sekin jo jotain tästä lihavuuden sairaalloisesta ihainnoinnista?
-Kaukaa Kaunis
Juuri näin. Tarkoitinkin juuri näitä ääripäitä. Lievästi lihava ja lievästi alipainoinen (vaikka ihan oikeasti, ei BMI-mukaan) voi hyvinkin olla todella terveellisillä elämäntavoilla ja urheillakin paljon. Ja toinen taas voi olla samoissa mitoissa ja näyttää ihan epäterveeltä. :)
PoistaHienoa, kun keskustelu menee näin syvälliseksi filosofoinniksi lähtien siitä, että mietittiin miltä sen pitäisi tuntua, kun joku kehuu, että on laihtunu :)
Hah :D Kyllä siitäkin näköjään saa syvällistäkin juttua aikaiseksi.
Poista-Kaukaa Kaunis